Tänään olen sytyttänyt kynttilöitä. Olen muistellut heitä, jotka ovat poissa. Mummoja ja vaareja, ihmisystäviä ja eläinystäviä, ja niitä pikkiriikkisiä, jotka eivät tätä maailmaa saaneet nähdä.
Päivällä, kun kävelin aurinkoisessa metsässä koirien kanssa, sinä pikkuinen kuljit vierellä. En vielä tiedä kuka olet ja mistä tulet. Mutta onhan vielä toivoa? Tulisit jo.
lauantai 1. marraskuuta 2014
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Lapsiesitys
Lapsiesitys, katsomismatka ja hakumatka Blogi on ollut hiljainen pitkän ajan. Arki on vienyt mennessään ja vapaa-aikaa ei oikeastaan ole ju...
-
Lapsiesitys, katsomismatka ja hakumatka Blogi on ollut hiljainen pitkän ajan. Arki on vienyt mennessään ja vapaa-aikaa ei oikeastaan ole ju...
-
Puoli vuotta sitten meistä tuli vanhempia. Istuimme autossa matkalla Sofiaan. Mukana oli kaksi pientä, aika reipasta, poikaa. He puhuivat v...
-
Tässä blogin kirjoittelussa nimittäin. On ollut ihan liian pitkä tauko edellisestä kerrasta. Ihana lukijakin kyseli, että mitä kuuluu. Jote...