maanantai 28. tammikuuta 2013

Toiveita

Kuusi vuotta. Se on pitkä aika. Liian pitkä. Miten sitä voi millään jaksaa odottaa niin pitkään? Mistä saa voimia ja toivoa? Esittäisin toivomuksen, että tapahtuisi joku ihme. Sellainen, että pikkuinen tulisi nopeammin. Ettei tarvitsisi niin pitkään odottaa ja etsiä voimia aina uudestaan.

Aloin kirjoittaa elämäntarinaa neuvontaa varten. Seuraava neuvonta on kolmas. Jos selviämme kuudessa kuukaudessa, niin olemme puolessa välissä. Tähän liittyykin sitten yksi toive. Kotikäynti lähestyy. Toivoisin, että meille tulisi remonttiryhmä. Sellainen amerikkalaistyyppinen, telkkarista. Ryhmä remontoisi jäljellä olevat kaksi huonetta. Ihan yhtä nopeasti kuin telkkarissa. Sitten voisimme näyttää sossutädeille, että meillä on ihan valmista. Pikkuinen voi tulla vaikka heti.

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Adoptiopäivä hakijoille

Eilinen oli kaikinpuolin antoisa päivä. Lähdimme kotoa hyytävässä 31,5 asteen pakkasessa kohti Helsinkiä ja Adoptiopäivää. Päivä alkoi kello 9:30 ilmoittautumisella ja aamukahvilla. Aamupäivän aiheena oli kiintymyssuhteen synty ja sen tukeminen adoptiolapsen ja vanhempien välillä. Tätä luentoa odotin ehkä eniten. En edes osaa sanoa miksi olen niin kovin kiinnostunut juuri tästä aiheesta. Luennoitsijat olivat todella hyviä. Kävimme läpi miten suhde syntyy, mitkä ovat sen eri vaiheet ja mikä on merkittävää kiintymyssuhteen synnyssä.  Muistutettiin myös siitä, että kun lapsi tulee kotiin, myös vanhemmat kokevat erilaisia uusia tunteita. Esille tulee omaa lapsuutta ja kasvuhistoriaa. 
Seuraava luennoitsija kertoi meille Theraplaystä. Theraplay -tyyppinen leikki auttaa lasta ja aikuista kiintymään ja korvaamaan huonot ratkaisumallit terveillä malleilla. Luento oli hauska ja siitä sai paljon hyviä ohjeita.
Lounaan jälkeen meille esittäytyi adoptiokuraattori Kerstin Rauma ja hänen jälkeensä lastenlääkäri kertoi adoptiolasten terveydentilasta. Luento oli periaatteessa karua faktaa siitä mitä voi olla edessä. Minua tämä ei yllättänyt eikä kauhistuttanut. On kuitenkin hyvä tietää mihin varautua, miten toimia ja mistä saa ohjeita. Emme ole vielä miettineet miten täytämme terveydentilalomakkeen. Aihe muhii nyt päässä. Kun täyttämisen aika tulee, niin katsotaan sitten mihin päädymme.
Päivän päätti erään adoptiovanhemman kertomus hänen adoptioprosessistaan. Hän kertoi hauskasti vakavista asioista: hakumatkasta, lapsen elämästä uudessa kodissa, lapsen terveydestä ja siitä mikä on tilanne nyt. Ihan mahtava kertomus!
Kävi vielä yksi mukava juttu. Mieheni bongasi työkaverinsa samasta tilaisuudesta. Emme siis todellakaan ole yksin. Vaikka huonoina hetkinä siltä tuntuukin. Nyt vihdoin näimme ihan konkreettisesti näin paljon ihmisiä, tavallisia ihmisiä, jotka ovat samassa tilanteessa kanssamme.

torstai 17. tammikuuta 2013

Neuvonta numero kaksi

Toinen tapaaminen sosiaalitoimistossa on nyt ohi. Luulin, etten enää jännittäisi niin kuin ensimmäisellä kerralla. Olin väärässä. Yön nukuin hyvin mutta heti herättyäni vatsani kertoi, että nyt jännittää. Työpäivä meni odottelusta huolimatta nopeasti. Tämän päivän keskustelun aiheena oli motivaatio adoptioon. Mietimme asiaa monelta eri kantilta. Keskenmenoja ja niistä seuranneita tunteita käytiin läpi. Ja kuten sanoin tapaamisessakin: jos joku olisi minulle kolme vuotta sitten sanonut, että tulen saamaan viisi keskenmenoa rankkoine komplikaatioineen, en olisi ikinä uskonut selviäväni. En tiennyt olevani näinkin vahva. En tiennyt mieheni ja suhteemme olevan näin vahva. Voimat löytyvät, kun niitä tarvitaan. Asiat saavat uuden arvojärjestyksen.

Tapaamisesta jäi taas hyvä mieli. "Meidän sossutätimme" ovat todella mukavia. Olemme taas yhden pienen askeleen pidemmällä. Kolmas tapaaminen sovittiin helmikuun loppuun. Aiheeksi valitsimme kiintymyssuhteen. Mielestäni tämä on mielenkiintoinen aihe. Varsinkin kaipaisin neuvoja mitä tehdä, jos ongelmia tulee eteen. Kiintymyssuhde ja sen muodostuminen on myös yksi lauantain tapahtuman aiheista. 

Onneksi on jo torstai-ilta. On ollut rankka viikko töissä, vähän puolikuntoisena.
Mutta hei! Remontti on valmis! Isoimmat huonekalut ovat paikoillaan. Ja pienemmät kulkeutuvat omille paikoilleen pikkuhiljaa. Hieno uusi olohuone!

torstai 10. tammikuuta 2013

Kipeä Sjuk Sick

Joku sitkeä virus vaivaa. Joulukuun alussa söin antibioottikuurin poskiontelotulehdukseen. Joulun jälkeen kurkku kipeytyi ja olikin sitten kipeä reilun viikon. Loppiaisen aikohin oli parempi olo ja luulin taudin olevan ohi. Mutta ei. Maanantain ja tiistain välisenä yönä kaulan rauhaset turposivat ja kipeytyivät oikein kunnolla ja tiistaina illalla nousi kuume. Eilisen päivän "vietin" erilaisissa tutkimuksissa mutta mitään ei ainakaan vielä löytynyt. Virus vaivaa. Saisi jo lähteä pois :(

Viikko sitten perjantaina sain postia Naistenklinikalta. Minulle on annettu aika anestesialääkärille maanantaille 21.1. Myös tähystykseen oli annettu aika, 22.2. Olin innoissani (jos nyt niin voi tällaisesta sanoa), ettei tarvitse odottaa pidempään. Mutta jälleen kerran ei mennyt niin kuin Strömssössä.... Tähystys pitää tehdä tiettynä ajankohtana kierrosta. Annettu päivä ei minulle käynyt. Soitin Naistenklinikalle, että saisin ajan siirrettyä. Siinä kävi niin kuin pelkäsinkin. Tähystys siirtyy reilusti eteenpäin, huhtikuun alkuun. Joten odotellaan taas.... Onkohan niin, että kaikki mikä vähänkään edes jollain pienellä tapaa liittyy biolapseen, vastustaa loppuun saakka.

Viikon päästä olisi toinen adoptioneuvonnan tapaaminen ja ensi viikon lauantaina Yhteiset Lapsemme ry:n Adoptiopäivä hakijoille. Toivon kovasti, että olen terve siihen mennessä.

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

02012013

Vihdoin takaisin oikean netin äärellä. Joulu ja vuodenvaihde hujahtivat ohitse hetkessä. Remontti on edennyt hyvin ja olemme lähes loppusuoralla. Sähkömies kävi juuri kytkemässä sähköt kuntoon. Sitten vielä tapetointi ja listat. Koko talo on edelleen täysin sekaisin. Kotimme suurimman huoneen tavarat ja huonekalut on siroteltu ympäriinsä.
Hoitaessani remonttimiesten (mieheni, mieheni eno ja isäni) ruokahuoltoa ja siivotessani sai pää lepoa adoptiosta. Ennen joulua tilasin Interpediasta ja Adoptioperheet ry:stä materiaalia luettavaksi. Adoptioperheet ry:n jäsenlehtiä olen hiukan selaillut. Interpedian infopaketti on lähes koskematon. No, onhan tässä aikaa, sitä meillä odottajilla varmasti jokaisella on. Toiseen tapaamiseen ei sen sijaan ole enää niin kovin pitkä aika. Kahden viikon päästä keskustellaan motivaatioista, syistä adoptioon, miksi, minkä takia..... Vastaus tähän on äkkiseltään kovin yksinkertainen: haluamme lapsen. Keskustelussa tullaan varmasti käymään läpi keskenmenot, ehkä tarkastikin. Ehkä se tekee ihan hyvää. Lääkärit harvemmin kyselevät henkisen jaksamisen perään. Jokaisen keskenmenon kohdalla on fyysisessä jaksamisessa ollut jo kovasti hoitamista.

Ajatus alkaa harhailla näin ensimmäisen loman jälkeisen työpäivän jälkeen. 
Haluaisin vielä näyttää teille mitä joulupukki toi. Sain aivan superihanan muistikirjan <3



Lapsiesitys

 Lapsiesitys, katsomismatka ja hakumatka Blogi on ollut hiljainen pitkän ajan. Arki on vienyt mennessään ja vapaa-aikaa ei oikeastaan ole ju...