Tekstit

Pitkästä aikaa

Pitkästä aikaa annoin mielen vaeltaa ulkoillessa. Mitä jos mukana olisikin koiran lisäksi kaksi pikkuista. Katselisimme lintuja ja ötököitä. Tekisimme puroja lätäköstä toiseen ja tutkisimme kivenkoloja. Haluaisin näyttää heille kaikki ihmeellisyydet. Ulkoilun jälkeen voisimme grillata makkaraa ja juoda kuumaa mehua. Sisällä sohvalla peiton alle käpertyisi viluisen koiran lisäksi ehkä joku muukin.
Luonnon näyttämisen lisäksi haluaisin joskus antaa lapsille mahdollisuuden lomaan. Sellaiseen lomaan, jossa tärkeimmät varusteet olisivat uikkarit, aurinkolasit ja lippis. Rannekkeella saisi mahan täyteen ranskalaisia perunoita, kananugetteja, jätskiä ja limua. Arjen ja rutiinien vastapainoksi voitasiin vain olla yhdessä.
Tiedän tietenkin, että todellisuus voi olla jotain ihan muuta. Ehkä emme saa kiintymyssuhdetta toimimaan ja ehkä heitä vain pelottaa kaikki. Mutta olen kuullut, että tuollaiset mielikuvat voivat parantaa onnistumisen mahdollisuutta. Kaikki keinot on käytettävä, myös haaveilu.

P…

Odotus jatkuu

Täällä ollaan edelleen. En ole päivittänyt blogia, koska en ole oikein tiennyt mitä tänne kirjoittaisin. Vuosi on vierähtänyt ihan arkisissa hommissa, satunnaisesti lomaillessa ja matkustellessa.
Vuodenvaihteessa teimme taas vuosipäivityksen Bulgariaan. Allekirjoitimme pari lomaketta, kävimme otattamassa valokuvan ja päivittelimme erityistarvelistaa. Tämä paketti lähti kohti Bulgariaa. Eilen tarkistin Bulgarian oikeusministeriön taulukosta, että tietomme ovat oikein. Ja kyllähän ne ovat: one child under 3 years or 2 children under 6 years. Rekisteröitymisestä on nyt kulunut kolme vuotta. Syksyllä käynnistynee jälleen jatkoluvan haku. Kävin läpi tuota Bulgarian oikeusministeriön listaa. Suomalaisia hakijoita on listalla nyt 23 kappaletta. Me olemme päivämääräjärjestyksessä ensimmäisinä. Edellämme on noin 50 muuta useampaa lasta odottavaa ja reilu 400 odottajaa yhteensä. Mutta lapsiesitykset eivät tule päivämääräjärjestyksessä vaan lapsille etsitään parhaat mahdolliset vanhemmat. En tied…

Nälkäpeli

Yritän ajatella positiivisesti. Mutta tässä kohtaa pitää lyödä kylmät totuudet tiskiin.


Lapsitiedon saamisen odotusaika Bulgariasta on venynyt viiteen vuoteen. Tähän päälle lisätään vielä katsomismatka, asian käsittely oikeudessa ja hakumatka. Aletaan olla lähellä kuutta vuotta. Meillä on nyt kaksi vuotta odotusta takana. Emme ole vielä edes puolessa välissä. Koko prosessihan on alkanut jo paljon aikaisemmin. Ensin keskenmenoja ja tutkimuksia, sitten adoptioneuvontaa ja kotiselvityksen odottelua. Kyllä on tällä "raskaudella" mittaa. Koko tämän ajan pitää tietenkin olla terve, taloudellisen tilanteen pitää olla tasainen ja mahdollisimman hyvä. Pitää jatkuvasti todistella, että on tarpeeksi pätevä hoitamaan lasta. Joskus mietin onkohan Madonnalle, Angelina Jolielle tai Brad Pittille sanottu, että kyllähän te nyt ymmärrätte, että ette tule nukkumaan enää ikinä ja teidän pitää luopua kaikesta perheen ulkopuolisesta elämästä.


Silloin tällöin odotuksen lomassa pääsemme täyttämään uu…

Sisko ja sen veli

Tai sisko ja sen sisko, tai veli ja sen veli. Kaikki käy!

Neuvonnan alkuvaiheessa, melkein kolme vuotta sitten (??!!), väläytimme mahdollisuutta sisarusadoptiosta. Homma kuitenkin jäi, sosiaalityöntekijät ehkä vähän muuttivat mielemme. Jonkin aikaa sitten ensimmäinen lupamme oli menossa umpeen ja jatkoluvan hakeminen tuli ajankohtaiseksi. Otimme sisarusadoption uudelleen esille. Ja näin sitten lähdimme hakemaan jatkolupaa ja muutosta lupaan, elikkäs lupaa sisarusadoptiolle.
Luvan hakeminen oli rankkaa, stressaavaa, kuluttavaa ja mitä vielä muuta. Kaikesta huolimatta, saimme eilen viestin: olemme saaneet luvan sisarusadoptiolle!!!
Jännitys ja stressi purkaantuivat itkuna ja tärinänä, töissä tietenkin, missäs muualla. Onneksi huonekaverini on ollut mukana jännityksessä ja oli kovin iloinen, kun sermin takaa kuului ilon nyyhkytystä kiroamisen sijasta.

Nyt adoptiomatkamme jatkuu vähän erilaisena. Meitä voikin jonain päivänä olla neljä!
(Vieläkin vähän itkettää...)

Nyt pitää ryhdistäytyä

Tässä blogin kirjoittelussa nimittäin. On ollut ihan liian pitkä tauko edellisestä kerrasta. Ihana lukijakin kyseli, että mitä kuuluu.
Jotenka, mitä kuuluu. Huhtikuun alussa vietin pienen loman ja opettelin elämään uusien pillerien kanssa. Kävimme myös mökillä tekemässä kevätsiivousta. Toukokuu näyttää kalenterissa aika hiljaiselta. Töitä tehty siis. Kesäkuu onkin jo ollut sitten menevämpää aikaa. Kävin kaverin kanssa risteilyllä Tallinnassa. Saimme nauttia yhdestä kovin harvassa olleista aurinkoisista päivistä. Söimme, shoppailimme ja hölötimme. Kiva päivä! Heti seuraavaksi oli vuorossa Lintsi-päivä. Otimme mukaan veljen tytön, jonka lemppari on puuvuoristorata! Sade ei tuntunut lapsia haittaavan. Itse lähinnä pitelin sateenvarjoa ja katselin muiden kieppumista. Juhannuspäivänä juhlistimme äitini eläkkeelle pääsyä. Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna puolestamme juhlimme Saksasta tulleen ystävän 50-vuotispäiviä mökillämme.
Näin päästäänkin heinäkuuhun. Heinäkuun on täyttänyt lähinnä töi…

Maaliskuussa.....

Kuva
.... Nautittiin keväisistä päivistä. Ihasteltiin sitruunaperhosia ja tehtiin pihatöitä.

.... Kävin Kätilöopistolla endometrioosioireiden takia. Tutkimuksissa ei näkynyt kasvustoja, joten ainakaan mitään suurempaa ei pitäisi olla. Nyt kokeillaan uusia pillereitä. Jännityksellä odottelen mahdollisia sivuvaikutuksia.
.... Katseltiin ja kuunneltiin Bryan Adamsia Helsingin jäähallissa. Braikku oli ihan yhtä ihana kuin 20 vuotta sitten. Illan tietenkin kruunasi se, että seurana oli jälleen kerran rakkaista rakkain lapsuudenystävä!
.... Osallistuimme Kaikkien perheiden adoptiopäivään. Päivän parasta antia olivat jo lapsen saaneiden kokemukset ja toisen Bulgaria-odottajan tapaaminen! Olemmekin jo kovasti suunnittelemassa uusia treffejä toukokuulle. Vertaistuki on parasta!
.... Eräänä aamuna työmatkalla ajatuksissani oli Illusian koskettava blogikirjoitus. Näiden ajatusten siivittämänä kirjoitin kalenterin takasivulle näin:
"Minun lapseni on ollut sydämessäni jo pitkään. Ensin pienenä pilkahdu…

Helmikuun vitonen

Eräässä seuraamassani blogissa kerrotaan viikottain ainakin viidestä viikon aikana tapahtuneesta tai mietityttäneestä asiasta. Koska oma blogini on ollut viime aikoina kovin hiljainen, ajattelin, että voisin testata saman tyylistä juttua. Viikottain ei ehkä kuitenkaan ole tarpeeksi asiaa, joten jos nyt kokeilisin aluksi tällaista kuukausisysteemiä. Nyt siis seuraa helmikuun juttuja. Pieniä ja isoja, adoptioon liittyviä tai ei.

Tämä kuuluu oikeasti tammikuun puolelle mutta menköön nyt.
Kävimme tammikuun lopussa mieheni kanssa risteilyllä ihan vaan kahdestaan. Meidän oli tarkoitus mennä risteilylle jo ennen joulua mutta mieheni selkä sanoi sopimuksen irti juuri ennen lähtöä. Laivalla oli leppoisaa, vaikka se olikin ihan täynnä. Söimme hyvin ja nautimme vaan olemisesta. Tukholmassa teimme pikkuostoksia ja kävelimme takaisin Siljan terminaaliin. Yleensä kuljemme metrolla, joten siinä samalla näimme vähän uusia maisemia. 

Olen ollut todella tyytyväinen, että liityin Facebookissa kansainvälise…