torstai 10. joulukuuta 2015

Sisko ja sen veli

Tai sisko ja sen sisko, tai veli ja sen veli. Kaikki käy!

Neuvonnan alkuvaiheessa, melkein kolme vuotta sitten (??!!), väläytimme mahdollisuutta sisarusadoptiosta. Homma kuitenkin jäi, sosiaalityöntekijät ehkä vähän muuttivat mielemme. Jonkin aikaa sitten ensimmäinen lupamme oli menossa umpeen ja jatkoluvan hakeminen tuli ajankohtaiseksi. Otimme sisarusadoption uudelleen esille. Ja näin sitten lähdimme hakemaan jatkolupaa ja muutosta lupaan, elikkäs lupaa sisarusadoptiolle.
Luvan hakeminen oli rankkaa, stressaavaa, kuluttavaa ja mitä vielä muuta. Kaikesta huolimatta, saimme eilen viestin: olemme saaneet luvan sisarusadoptiolle!!!
Jännitys ja stressi purkaantuivat itkuna ja tärinänä, töissä tietenkin, missäs muualla. Onneksi huonekaverini on ollut mukana jännityksessä ja oli kovin iloinen, kun sermin takaa kuului ilon nyyhkytystä kiroamisen sijasta.

Nyt adoptiomatkamme jatkuu vähän erilaisena. Meitä voikin jonain päivänä olla neljä!
(Vieläkin vähän itkettää...)

torstai 30. heinäkuuta 2015

Nyt pitää ryhdistäytyä

Tässä blogin kirjoittelussa nimittäin. On ollut ihan liian pitkä tauko edellisestä kerrasta. Ihana lukijakin kyseli, että mitä kuuluu.
Jotenka, mitä kuuluu. Huhtikuun alussa vietin pienen loman ja opettelin elämään uusien pillerien kanssa. Kävimme myös mökillä tekemässä kevätsiivousta. Toukokuu näyttää kalenterissa aika hiljaiselta. Töitä tehty siis. Kesäkuu onkin jo ollut sitten menevämpää aikaa. Kävin kaverin kanssa risteilyllä Tallinnassa. Saimme nauttia yhdestä kovin harvassa olleista aurinkoisista päivistä. Söimme, shoppailimme ja hölötimme. Kiva päivä! Heti seuraavaksi oli vuorossa Lintsi-päivä. Otimme mukaan veljen tytön, jonka lemppari on puuvuoristorata! Sade ei tuntunut lapsia haittaavan. Itse lähinnä pitelin sateenvarjoa ja katselin muiden kieppumista. Juhannuspäivänä juhlistimme äitini eläkkeelle pääsyä. Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna puolestamme juhlimme Saksasta tulleen ystävän 50-vuotispäiviä mökillämme.
Näin päästäänkin heinäkuuhun. Heinäkuun on täyttänyt lähinnä töiden teko. Muut ovat olleet lomalla ja minä olen odottanut lomaa. Ja ihan kohta se alkaa! Enää tämä ja huominen päivä töitä! Sitten koittaa kolmen viikon loma! Suuren suuria suunnitelmia ei ole. Yksi Helsinki-päivä tanskalaistuneen ystävän seurassa, risteily Tukholmaan ja talon maalausta. Niitä kesäkelejä odotellaan edelleen....


Sitten arjesta adoptioon. Meillä on seuraavaksi vuorossa adoptioluvan uusiminen. Olemme saaneet siihen ohjeita ja tapaaminen sos. toimistoon on sovittu syyskuulle. Nyt ei onneksi tarvitse kerätä ihan yhtä paljon papereita kuin edellisellä kerralla. Tarvitsemme virkatodistukset ja lääkärintodistukset. En vielä tiedä mitä syyskuun tapaaminen pitää sisällään. Papereissa luki, että meidän on pitänyt käyttää odotusaika adoptioon valmistautumiseen. Ja niinhän me olemme tehneet. Olemme käyneet koulutuksissa, liittyneet Suomi-Bulgaria -seuraan, olen perustanut Facebook-ryhmän odottajille, olemme käyneet lastenlääkärin vastaanotolla ja päivittäneet SN-listan, ja vaikka mitä. Päivääkään ei kulu, ettei lapsi olisi mielessä. Sen voin vaan sanoa, että tämä odottamien on rankkaa. Vielä rankemmaksi odotuksen tekee kaiken epävarmuus. Bulgariasta on kuulunut sekalaisia tietoja. Tilastojen mukaan odottajia on huimasti enemmän kuin adoptiossa olevia lapsia. Suurin osa lapsista on erityistarpeisia. Mutta meillä ei ole tietoa miten erityistarpeet Bulgariassa luokitellaan. Emme tiedä olemmeko täyttäneet SN-listaa tarpeeksi, että voisimme saada lapsiesityksen lievästi erityistarpeisesta lapsesta. Emme myöskään tiedä millä perusteella lapsiesityksiä annetaan. Kansainvälisessä Facebook -ryhmässä olen huomannut, että osa odottaa neljä vuotta, osa kaksi vuotta, vaikka erityistarpeissa ei olisi kuin pieniä eroja. Sen sentään tiedän, että Bulgaria ei anna etusijaa lapsettomille odottajille. Amerikkalaisilla odottajilla on yleensä useampi lapsi ennestään.
Joten, emme voi tehdä mitään muuta kuin odottaa ja toivoa.

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Maaliskuussa.....

.... Nautittiin keväisistä päivistä. Ihasteltiin sitruunaperhosia ja tehtiin pihatöitä.

.... Kävin Kätilöopistolla endometrioosioireiden takia. Tutkimuksissa ei näkynyt kasvustoja, joten ainakaan mitään suurempaa ei pitäisi olla. Nyt kokeillaan uusia pillereitä. Jännityksellä odottelen mahdollisia sivuvaikutuksia.

.... Katseltiin ja kuunneltiin Bryan Adamsia Helsingin jäähallissa. Braikku oli ihan yhtä ihana kuin 20 vuotta sitten. Illan tietenkin kruunasi se, että seurana oli jälleen kerran rakkaista rakkain lapsuudenystävä!

.... Osallistuimme Kaikkien perheiden adoptiopäivään. Päivän parasta antia olivat jo lapsen saaneiden kokemukset ja toisen Bulgaria-odottajan tapaaminen! Olemmekin jo kovasti suunnittelemassa uusia treffejä toukokuulle. Vertaistuki on parasta!

.... Eräänä aamuna työmatkalla ajatuksissani oli Illusian koskettava blogikirjoitus. Näiden ajatusten siivittämänä kirjoitin kalenterin takasivulle näin:

"Minun lapseni on ollut sydämessäni jo pitkään. Ensin pienenä pilkahduksena, ajatuksena, aavistuksena. Nyt suurena kaipauksena, odotuksena ja toivona. Tulethan pian!"


keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Helmikuun vitonen

Eräässä seuraamassani blogissa kerrotaan viikottain ainakin viidestä viikon aikana tapahtuneesta tai mietityttäneestä asiasta. Koska oma blogini on ollut viime aikoina kovin hiljainen, ajattelin, että voisin testata saman tyylistä juttua. Viikottain ei ehkä kuitenkaan ole tarpeeksi asiaa, joten jos nyt kokeilisin aluksi tällaista kuukausisysteemiä. Nyt siis seuraa helmikuun juttuja. Pieniä ja isoja, adoptioon liittyviä tai ei.

Tämä kuuluu oikeasti tammikuun puolelle mutta menköön nyt.
Kävimme tammikuun lopussa mieheni kanssa risteilyllä ihan vaan kahdestaan. Meidän oli tarkoitus mennä risteilylle jo ennen joulua mutta mieheni selkä sanoi sopimuksen irti juuri ennen lähtöä. Laivalla oli leppoisaa, vaikka se olikin ihan täynnä. Söimme hyvin ja nautimme vaan olemisesta. Tukholmassa teimme pikkuostoksia ja kävelimme takaisin Siljan terminaaliin. Yleensä kuljemme metrolla, joten siinä samalla näimme vähän uusia maisemia. 

Olen ollut todella tyytyväinen, että liityin Facebookissa kansainväliseen Bulgaria Adoptions -ryhmään. Olen saanut ryhmäläisiltä paljon tukea ja neuvoja. Siellä keskustellaan kasvatusasioista, hakuprosessista, odotuksesta ja vaikka mistä. Lisäksi siellä jaetaan tietoa annetuista lapsiesityksistä ja jonotustilanteesta.
Perustin meille Suomen odottajille oman ryhmän. Sielläkin alkaa olla keskustelua ja suunnitelmissa on bulgarian kielen opettelua yhdessä.

Helmikuussa juhlimme tulevan adoptiomummin 60-vuotissynttäreitä. Juhlat vietettiin oman perheen kesken. Seuraavana viikonloppuna kävimme mieheni, läheisten lapsukaisten ja tulevan adoptiomummin kanssa katsomassa Peppi Pitkätossua Helsingin kaupungiteatterissa. Vietimme tosi mukavan päivän!

Työtilanne on alkanut helpottaa ja nyt onkin enää kuukauden verran aikaa lomaan! Olemme vähän suunnitelleet lähtevämme Repovedelle. Saattaa olla, että seniorikoiramme ei enää jaksa kymmenen kilometrin päiväreissuja mutta onhan siellä lyhyempiäkin reittejä. Olisipa silloin jo keväistä ja aurinkoista.

Olen miettinyt miten tämä pitkä odotusaika kannattaisi käyttää. Toisaalta nyt pitäisi tehdä kaikkea mitä ei ehkä sitten joskus enää voi tehdä. Ja toisaalta pitäisi säästää rahaa adoptiokuluja ja mahdollisia hankintoja varten. Ristiriitaista... Olen myös miettinyt työn ohella opiskelua. Minulla ei ole ammattikorkeakoulututkintoa ja nyt olisi hyvää aikaa opiskella. Mutta mutta, onko minulla kuitenkaan riittävästi energiaa siihen... 

7.3. tulee muuten tasan vuosi täyteen virallista jonotusta! Päivtyksemme on jo Bulgariassa. Nyt saa sitten pitää peukkuja ja tehdä taikoja, etteivät odotusajat enää pitene!

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Hiljaiseloa

Blogi on viettänyt hiljaiseloa, vähän niin kuin mekin. Joulu ja uusivuosi menivät leppoisasti. Ylimääräistä lomaa ei ollut mutta onneksi pyhäpäiviä oli ihan mukavasti. Seuraava loma onkin sitten vasta huhtikuun alussa. Töissä sanomme tätä aikaa härkäviikoiksi. Ei yhtään ylimääräistä vapaata ja kauheasti töitä.

Kävimme tällä viikolla tapaamassa lastenlääkäriä. Nyt SN-lista alkaa olla siinä kunnossa, että saamme sen päivityslomakkeen mukana Bulgarian oikeusministeriölle. Toiveena tietenkin olisi, että SN-lista lyhentäisi odotusaikaa mutta tästä ei ole minkäänlaisia takeita. Annettujen lapsiesitysten perusteella odotusaika näyttää pitkältä. 
Päivityksen jälkeen seuraavana vuorossa olisi jatkoluvan haku. Sitä aletaan valmistella noin 5 kuukautta ennen luvan umpeen menoa. Meillä tämä asettuu kesälle.
Toisaalta en millään jaksaisi enää odottaa, ihan kuin iskisi välillä jonkinlainen "turnausväsymys". Ja toisaalta on vaikea uskoa, että olemme olleet jonossa jo vuoden ja mietimme jatkoluvan hakemista.

Illusia kertoi blogissaan, että he alkavat ostaa lapselleen joululahjan jokaisena odotuksen jouluna. Ihana ajatus! Taidan vähän kopioida tätä ajatusta ja ostaa lapselle lahjan odotuksen vuosipäivän kunniaksi. 

Lapsiesitys

 Lapsiesitys, katsomismatka ja hakumatka Blogi on ollut hiljainen pitkän ajan. Arki on vienyt mennessään ja vapaa-aikaa ei oikeastaan ole ju...