lauantai 1. marraskuuta 2014

Kynttilöitä

Tänään olen sytyttänyt kynttilöitä. Olen muistellut heitä, jotka ovat poissa. Mummoja ja vaareja, ihmisystäviä ja eläinystäviä, ja niitä pikkiriikkisiä, jotka eivät tätä maailmaa saaneet nähdä.

Päivällä, kun kävelin aurinkoisessa metsässä koirien kanssa, sinä pikkuinen kuljit vierellä. En vielä tiedä kuka olet ja mistä tulet. Mutta onhan vielä toivoa? Tulisit jo.


tiistai 28. lokakuuta 2014

Syksyn tapahtumia

Täällä ollaan edelleen! Mitään varsinaista uutta ei ole adoptiorintamalla tapahtunut. Kävimme jokin aika sitten Bulgaria-infossa. Siellä saimme terveisiä koordinaattorimme Bulgarian matkalta. Näimme myös muita odottajia ja toivottavasti tutustumme heihin paremmin tässä odotuksen lomassa. 
Seuraava tämän syksyn tapahtuma on marraskuun alkupuolella. Olemme ilmoittautuneet PeLan ”Kiintymystä ja kiukunpuuskia – adoptiovanhemmuutta rakentamassa” koulutuspäivään. Marraskuun lopulla pääsemmekin taas tapaamaan oman kuntamme alueella asuvia hakijoita ja jo lapsensa kotiin saaneita. Sosiaalitoimistomme järjestää toista kertaa adoptioillan. Ilta on maksuton ja oli todella onnistunut edellisellä kerralla. 
Näiden tapahtumien jälkeen on jo lähes joulukuu. Helmikuuhun mennessä meidän on päätettävä miten päivitämme hakemustamme. Ikää tulemme ainakin nostamaan. Ja aika varmasti rastimme muutaman kohdan lisää SN-lomakkeeseen.

lauantai 20. syyskuuta 2014

Päivityksiä

Huh, onpas hujahtanut aikaa edellisestä postauksesta. Olen monesti hahmotellut päässäni päivitystä tänne mutta en vaan ole sitten saanut aikaiseksi kirjoittaa. Ehkäpä siksi, että ei tässä nyt ole mitään kummempia tapahtumia ollut. Mutta nyt olen flunssassa enkä oikein jaksa tehdä muuta kuin lueskella tai surffailla netissä. Joten nyt seuraa flunssanhuuruinen postaus!

Meillä on edelleen mietinnässä tuleva päivitys. Olemme miettineet ikätoiveen nostamista ja erityistarpeita. Saimme listan, jossa on lueteltu kaikki viime vuonna Bulgariasta adoptoidut lapset ikien ja erityistarpeiden kera. Olemme käyneet läpi tämän listan. Seuraavaksi siirrymme SN-lomakkeeseen. Ajatuksena on edelleen käydä se tarkasti läpi ja sen jälkeen varata aika lastenlääkärille. On ihan mahdotonta löytää esimerkiksi Googlesta vastauksia kaikkiin mieleen tuleviin kysymyksiin.

Saamme sähköpostilla tiedon Bulgariassa pidetyistä kokouksista ja niissä annetuista lapsiesityksistä. Nuo tilannepäivitykset ovat tosi mielenkiintoista luettavaa. Listoista näkee koska hakijat ovat rekisteröityneet Bulgarian oikeusministeriölle, heille esitetyn lapsen/lasten iät ja terveydentilan (ei tarkasti, vain tiedon siitä onko kyseessä terve vai SN-lapsi). Näin saamme aika reaaliaikaista tietoa odotusajoista ja varsinkin siitä, että "jonot" oikeasti liikkuvat eteenpäin. Emme tietenkään voi tietää millä perusteella lapsiesitykset on hakijoille annettu mutta on kuitenkin kiva seurata mitä tapahtuu. Näyttäisi siltä, että mitään varsinaista jonojärjestystä ei ole vaan lapsille yritetään löytää mahdollisimman sopivat vanhemmat.

Olen liittynyt Facebookin Bulgaria Adoptions -ryhmään. Suurin osa ryhmän jäsenistä on amerikkalaisia. Heidän adoptioprosessinsa on erilainen kuin meidän mutta samoja tunteita käymme kaikki läpi. Varsinainen odotusaika on suurimmalle osalle amerikkalaisista hakijoista lyhyt. He ovat etukäteen valinneet toimistojensa listoilta lapsen ja lähinnä odottavat byrokratian eteenpäin rullaamista. Mielestäni heillä on myös vähemmän lapsettomia hakijoita. Monella on jo useampi biologinen lapsi entuudestaan. On myös perheitä, joissa on monta adoptoitua lasta.

Lokakuussa järjestetään Bulgaria-info Helsingin kaupungin adoptiopalvelun toimesta. Info on tarkoitettu ensisijaisesti heidän asiakkailleen. Olemme mieheni kanssa menossa tilaisuuteen. Toivottavasti saamme paaaaaljooooon tietoa ja hyviä uutisia!

torstai 24. heinäkuuta 2014

Lomaterveisiä!

Me ollaan lomalla!

Maisemia ensimmäiseltä lomaviikolta toukokun lopusta, Cliffs of Moher.

Käytiin rentoutumassa Tallinnassa.


Ollaan syöty mustikoita suoraan pensaasta omalta pihalta.

Ollaan syöty mansikoita.

Meillä oli yövieras mökillä. Lapsukaisen kanssa keinuttiin, veneiltiin, saunottiin ja...

... opeteltiin heittämään leipiä.

Me jatketaan vielä hetki lomailua!

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Ei niin hyviä väliaikatietoja

Saamme mukavan usein postia adoptiokoordinaattoriltamme. Tänään tuli kattava sähköposti Bulgarian tilanteesta. Mutta sähköpostin sisältö ei sitten ollutkaan kivaa luettavaa. Jonotusajat ovat jälleen pidentyneet. Tällä hetkellä tervettä ja pientä lasta joutuu odottamaan jopa neljä ja puoli vuotta! Huomasin tämän itseasissa jo jokunen päivä sitten lukiessani blogia The Road Less Traveled
Nyt ahdistaa, itkettää ja ajatukset ovat sekavia. Mitä tässä oikein pitäisi tehdä, jos tämä on oikeasti pysyvä tilanne? Tai jos jonotusaika tästä vielä pitenee? Emmekö reagoi mitenkään, odotamme vaan, ja ehkä, joskus viiden vuoden päästä meillä saattaa olla lapsi, tai sitten ei. Olisimme silloin jo 43-vuotiaita. Alammeko miettiä kohdemaan vaihtoa? Tai SN-lasta? Vai luovummeko koko hommasta? 
Emmekö me ole jo saaneet tarpeeksi vastoinkäymisiä osaksemme? Sekä fyysisiä että psyykkisiä. 
Kyllä tuntuu pahalta....

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Ranskalaisia viivoja

- Koitan pitää adoptioajatukset mielen perukoilla, ihan tarkoituksella. Vielä kolmisen vuotta odotusta jäljellä.
- Kävin tyttökamujen kanssa reissussa Irlannissa. Ihania maisemia, kotoisia pubeja, kivoja ostoksia, lomaa.
- En tiedä johtuuko endometrioosista vai mistä mutta painan enemmän kuin koskaan ennen ja kroppa on ihan turvoksissa.
- Olen aloittanut kahvakuulailun ja ladannut salikortin. Ja jopa käynyt siellä salilla.
- Vielä neljä viikkoa tiukkaa työntekoa ja sitten kolmen viikon kesäloma.
- Tällä hetkellä ärsyttää ihan suunnattomasti valitukset raskaana olemisen ahdistuksesta, lapsiperheen raskaasta elämästä, vauvojen yöllisistä heräämisistä ym. Kuulostaa varmaan kovin itsekkäältä mutta olen päättänyt, että näitä asioita koskien "mulla on oikeus mun omiin tunteisiin".
- Ehkä fiilikset yllä olevista ärsytyksistä muuttuvat, jos joskus saamme oman kullannuppusen kotiin saakka.
- Noin puolen vuoden päästä meidän pitää vahvistaa Bulgarian oikeusministeriölle, että haluamme pitää adoptioprosessin voimassa. Tätä koskien olemme hiukan miettineet muutammeko joitakin "parental history" -kohtia papereissamme ja nostammeko ikätoivettamme. 

Näin tällä erää.

perjantai 9. toukokuuta 2014

Lapsellinen viikonloppu

Jokin aika sitten vietimme lapsellista viikonloppua. Meillä oli pari sukulaislasta hoidossa perjantaista sunnuntaihin. Viikonloppu oli täynnä toimintaa. Nähtiin kotieläimiä, käytiin pomppulinnassa ja Korkeasaaressa, oli kaverisynttärit ja pelattiin pleikalla. Oli naurua, iloa ja hysteeristä kikatusta. Jonkin verran kokeiltiin rajoja ja pikkuisen mökötettiin. Mutta ei onneksi pitkään. 
Sain muistutuksen monista asioista: miksi lastenohjelmat alkavat niin aikaisin, miksi pitää aina olla reppukaupalla tavaroita mukana, miksi makaronia ja nakkeja on aina hyvä olla varalla.
Viikonlopun jälkeen tuntui tyhjältä. Mutta mietin myös, että onko minusta vanhemmaksi? Osaanko olla oikeanlainen, kun lapsi ei olekaan vauva vaan hänellä on jo kokeumuksia taustalla?
Kuvitelmissani kaikki menee hyvin. Meneehän?

Huomenna vietetään Lapsettomien lauantaita. Pyörittelen päässä ajatusta Facebookiin kirjoittamisesta. Haluaisin kirjoittaa sinne, että vanhemmuus ei ole kaikille itsestäänselvää, arvostakaa sitä. Taitaa mennä paasauksen puolelle.
Lapsettomien lauantaina meillä syttyy kynttilä kuudelta illalla. Se lähettää valoa ja lämpöä meidän viidelle pienelle sydämelle.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Muruseni

On ollut vähän hiljaisempaa blogissa. Se johtuu siitä, että myös adoptiorintamalla on hiljaista. Hiljaista tulee olemaan näillä näkymin joitakin vuosia. Emme tule saamaan jonotuksesta mitään väliaikatietoja. Seuraavan kerran saamme infoa siinä kohtaa, kun lapsiesitys alkaa olla lähellä. Katsotaan riittääkö lupa sinne saakka. Vai onko seuraava toiminto luvan uusiminen. Helsingin kaupungin sivuilla sanotaan odotusajan olevan kolme vuotta, hakemuksen lähettämisestä lapsitietoon. 
Murunen on kuitenkin ajatuksissa ja unissa.


maanantai 24. maaliskuuta 2014

Mummolle

Meidän mummo leipoi maailman parhaat karjalanpiirakat ja neuloi parhaat villasukat. Meidän mummo tykkäsi eläimistä, varsinkin kissoista, ihan älyttömästi. Meidän mummo luki juorulehtiä ja katsoi saippuasarjoja. Meidän mummo kertoi juttuja Karjalasta ja käkätteli hauskoille muistoille. Sellainen oli meidän mummo. 

Loppuun saakka mummo muisti kysellä Bulgarian kuulumisia, vaikka muuten juttelikin jo ihan höpöjä. 

Katselethan sieltä ylhäältä meidän tulevaa pikkuista.
Heihei mummo ja hyvää matkaa.

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Jonossa!

... ja muuta.

Tänään saimme tietää, että 7.3.2014 meidät on hyväksytty Bulgarian oikeusministeriön viralliseen adoptiojonoon! Nyt alkanee sitten prosessin pisin pätkä. En vielä tiedä tulemmeko saamaan väliaikatietoja matkan varrella. Vai käykö niin, että odotamme "the puhelua" tai tietoa siitä, että joudumme hakemaan uutta lupaa. Joka tapauksessa, jonossa ollaan! Ihan pienen ilonkyynelen taisin taas töissä tirauttaa.

Sitten muita juttuja.
Viikko sitten osallistuimme Isovanhempien ja läheisten adoptioiltaan. Mukana olivat minun vanhempani ja mieheni äiti. Tilaisuudessa käsiteltiin kiintymyssuhteen muodostumista, prosessin etenemistä ja isovanhempien roolia. Meille asiat olivat jo entuudestaan tuttuja. Mielestäni kuitenkin kiintymyssuhteen muodostumiseen liittyvät luennot ovat aina todella mielenkiintoisia. Eikä niitä asioita voi käsitellä liikaa. Joka kerta luennoista jää jotain uutta mieleen. Tulevat isovanhemmat olivat tyytyväisiä iltaan. He kuulivat miten lapsilla on hyvin erilaisia taustoja, kuinka kiintymyssuhde alkaa muodostua ja miten koko prosessi etenee. Suosittelen ehdottomasti osallistumaan tapahtumaan. Niitä järjestetään ainakin kerran vuodessa.

Muuten elämä on ollut arkista aherrusta. Olemme molemmat flunssailleet. Olemme laittaneet vanhaa kotia vuokrauskuntoon. Olemme tehneet töitä, töitä ja töitä. Muutamia lomia on onneksi tulossa. Minulla on vielä reilu viikko talvilomaa pitämättä. Kolme päivää pidän ensi viikolla ja viikon huhtikuun lopussa. Mitään suunnitelma ei ole. Voi vain olla, ulkoilla koirien kanssa ja lukea. 

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Eteenpäin

Pientä edistystä. Paperimme ovat nyt Bulgarian oikeusministeriön tutkittavina. Heillä on kuukausi aikaa tutustua niihin. Kuukauden päästä meidät rekisteröidään ja alamme jonottaa. Pidetään peukut pystyssä, että aikataulu pitää paikkansa! Näistä uutisista tulee aina hymy huulille. Luulen, että lähdin perjantaina virnuillen ruokiksen viettoon.
Olemme olleet aika kiireisiä viime aikoina. Muuton kanssa on vielä vähän puuhaa. Lähinnä järjestelyä ja pientä remonttia vanhaan kotiin. Se laitetaan vuokralle. Lisäksi meillä on jokaiselle viikonlopulle melkein maaliskuun loppuun saakka jotain suunniteltua menoa. On synttäreitä, illanviettoa, Venemessuja... Meitä on myös pyydetty ihanan pienen hymytytön kummeiksi. Ihan kiva, että aika kuluu nopsasti eikä ehdi niin ajatella adoptioasioita. 
Olemme ilmoittautuneet maaliskuun 10. päivä järjestettävään adoptioiltaan isovanhemmille ja perheen läheisille. Minun vanhempani ja anoppi lähtevät mukaan. 
Tunnelma meillä on odottava mutta rauhallinen.


PS. Jos blogiani lukevat muut Bulgaria-hakijat, niin olisi kiva olla yhteydessä teihin, laittakaa viestiä!

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Täällä ollaan!

Läppärini sanoi yhteistyösopimuksensa irti heti joulun jälkeen. Onneksi takuu oli vielä voimassa. Huolto tosin kesti aika kauan. Tänään sain viimein koneen takaisin. Joten pahoittelut hitaasta kommentteihin vastaamisesta.
Tässä onkin ollut kaikenlaista "pientä" puuhaa. Olemme remontoineet, pakanneet, muuttaneet jnejne. Nukumme nyt toista viikkoa uudessa kodissa. Remontti on lähestulkoon loppusuoralla. Sen valmistuttua saamme siirtää loput huonekalut ja tavarat vanhasta kodista uuteen kotiin.

Adoptioasioista sen verran, että paperimme pääsivät turvallisesti perille Bulgariaan. Nyt asiakirjoja käännetään ja laillistetaan. Tämän jälkeen ne siirtyvät Bulgarian oikeusministeriön käsittelyyn. Emme tiedä miten kauan mikäkin toimenpide vie aikaa. Meidän hakemuksemme on ensimmäinen suomalainen hakemus Bulgariassa, joten varsinaisia rutiineja käsittelyssä ei vielä ole.

Oma läppäri on kyllä ihana! Mutta nyt on pakko mennä nukkumaan, aikainen herätys taas huomenna.

Lapsiesitys

 Lapsiesitys, katsomismatka ja hakumatka Blogi on ollut hiljainen pitkän ajan. Arki on vienyt mennessään ja vapaa-aikaa ei oikeastaan ole ju...