Odotus jatkuu

Täällä ollaan edelleen. En ole päivittänyt blogia, koska en ole oikein tiennyt mitä tänne kirjoittaisin. Vuosi on vierähtänyt ihan arkisissa hommissa, satunnaisesti lomaillessa ja matkustellessa.
Vuodenvaihteessa teimme taas vuosipäivityksen Bulgariaan. Allekirjoitimme pari lomaketta, kävimme otattamassa valokuvan ja päivittelimme erityistarvelistaa. Tämä paketti lähti kohti Bulgariaa. Eilen tarkistin Bulgarian oikeusministeriön taulukosta, että tietomme ovat oikein. Ja kyllähän ne ovat: one child under 3 years or 2 children under 6 years. Rekisteröitymisestä on nyt kulunut kolme vuotta. Syksyllä käynnistynee jälleen jatkoluvan haku. Kävin läpi tuota Bulgarian oikeusministeriön listaa. Suomalaisia hakijoita on listalla nyt 23 kappaletta. Me olemme päivämääräjärjestyksessä ensimmäisinä. Edellämme on noin 50 muuta useampaa lasta odottavaa ja reilu 400 odottajaa yhteensä. Mutta lapsiesitykset eivät tule päivämääräjärjestyksessä vaan lapsille etsitään parhaat mahdolliset vanhemmat. En tiedä tarkasti mitä kaikkea tuohon kuuluukaan.
Osallistumme ensi viikolla Helsingin kaupungin adoptiopalvelujen järjestämään Bulgaria-infoon. Ehkäpä saamme siellä taas uutta tietoa tämänhetkisestä tilanteesta.  


Kulunut vuosi on siis sujunut ihan töitä tehdessä ja vuosilomia vietellessä. Tein noin vuosi sitten reissun Kreetalle 11-vuotiaan kummityttöni ja 14-vuotiaan "otto"veljentytön kanssa. Tämä oli kummitytölleni ensimmäinen etelänmatka. Oli kyllä ihanaa katsella kuinka hän nautti auringosta, altaassa pulaamisesta ja merestä.
Kesän lopulla kävin moikkaamassa kaveriani Kööpenhaminassa. Sää suosi meitä ja pääsimme viettämään myös rantapäivän Silta-sarjasta tutun sillan siintäessä taustalla. Matka oli kaikin puolin onnistunut. On aina niin kivaa saada opastusta paikalliselta.
Syksyllä teimme ruskaretken Suomen Lappiin, Pyhä-Luoston kansallispuistoon. Myös tämän vuoden puolelle mahtuu jo yksi reissu. Kotiuduimme viikko sitten Gran Canarialta. Olimme todella pitkästä aikaa reissussa miehen kanssa kahdestaan. Juhlistimme näin meidän molempien nelikymppisiä. Minulla tuo maaginen lukema tuli täyteen viime vuonna ja miehellä tammikuun alussa.


Tämän vuoden puolella jouduimme myös luopumaan pitkäaikaisesta perheenjäsenestämme. Vanha koiruutemme, Kamu, jouduttiin lopettamaan helmikuun lopussa. Kamu oli jo pitkään ollut vähän raihnaisessa kunnossa. Se ei ollut varsinaisesti kipeä, vanhuus vain vaivasi. Hyvin se kuitenkin jaksoi vielä syksyn ruskaretken. Mutta nyt oli sitten tullut aika luovuttaa. Se sairasti noin viikon ja sinä aikana sitä tutkittiin useaan kertaan. Ruuansulatus ei enää toiminut. Voi olla, että sillä oli kasvain mahassa. Me emme halunneet sen kärsivän enää, joten saattelimme Kamun matkalle kohti sateenkaarisiltaa.
Kamu jätti sekä kotiin että sydämiimme todella ison aukon.


Tästä lähdemme taas eteenpäin odotuksessa. Odotusaika on viimeisimpien tietojen mukaan 5 vuotta, joten ehkäpä olemme yli puolen välin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nälkäpeli

Sisko ja sen veli