Neuvonta numero kaksi

Toinen tapaaminen sosiaalitoimistossa on nyt ohi. Luulin, etten enää jännittäisi niin kuin ensimmäisellä kerralla. Olin väärässä. Yön nukuin hyvin mutta heti herättyäni vatsani kertoi, että nyt jännittää. Työpäivä meni odottelusta huolimatta nopeasti. Tämän päivän keskustelun aiheena oli motivaatio adoptioon. Mietimme asiaa monelta eri kantilta. Keskenmenoja ja niistä seuranneita tunteita käytiin läpi. Ja kuten sanoin tapaamisessakin: jos joku olisi minulle kolme vuotta sitten sanonut, että tulen saamaan viisi keskenmenoa rankkoine komplikaatioineen, en olisi ikinä uskonut selviäväni. En tiennyt olevani näinkin vahva. En tiennyt mieheni ja suhteemme olevan näin vahva. Voimat löytyvät, kun niitä tarvitaan. Asiat saavat uuden arvojärjestyksen.

Tapaamisesta jäi taas hyvä mieli. "Meidän sossutätimme" ovat todella mukavia. Olemme taas yhden pienen askeleen pidemmällä. Kolmas tapaaminen sovittiin helmikuun loppuun. Aiheeksi valitsimme kiintymyssuhteen. Mielestäni tämä on mielenkiintoinen aihe. Varsinkin kaipaisin neuvoja mitä tehdä, jos ongelmia tulee eteen. Kiintymyssuhde ja sen muodostuminen on myös yksi lauantain tapahtuman aiheista. 

Onneksi on jo torstai-ilta. On ollut rankka viikko töissä, vähän puolikuntoisena.
Mutta hei! Remontti on valmis! Isoimmat huonekalut ovat paikoillaan. Ja pienemmät kulkeutuvat omille paikoilleen pikkuhiljaa. Hieno uusi olohuone!