Joku sitkeä virus vaivaa. Joulukuun alussa söin antibioottikuurin poskiontelotulehdukseen. Joulun jälkeen kurkku kipeytyi ja olikin sitten kipeä reilun viikon. Loppiaisen aikohin oli parempi olo ja luulin taudin olevan ohi. Mutta ei. Maanantain ja tiistain välisenä yönä kaulan rauhaset turposivat ja kipeytyivät oikein kunnolla ja tiistaina illalla nousi kuume. Eilisen päivän "vietin" erilaisissa tutkimuksissa mutta mitään ei ainakaan vielä löytynyt. Virus vaivaa. Saisi jo lähteä pois :(
Viikko sitten perjantaina sain postia Naistenklinikalta. Minulle on annettu aika anestesialääkärille maanantaille 21.1. Myös tähystykseen oli annettu aika, 22.2. Olin innoissani (jos nyt niin voi tällaisesta sanoa), ettei tarvitse odottaa pidempään. Mutta jälleen kerran ei mennyt niin kuin Strömssössä.... Tähystys pitää tehdä tiettynä ajankohtana kierrosta. Annettu päivä ei minulle käynyt. Soitin Naistenklinikalle, että saisin ajan siirrettyä. Siinä kävi niin kuin pelkäsinkin. Tähystys siirtyy reilusti eteenpäin, huhtikuun alkuun. Joten odotellaan taas.... Onkohan niin, että kaikki mikä vähänkään edes jollain pienellä tapaa liittyy biolapseen, vastustaa loppuun saakka.
Viikon päästä olisi toinen adoptioneuvonnan tapaaminen ja ensi viikon lauantaina Yhteiset Lapsemme ry:n Adoptiopäivä hakijoille. Toivon kovasti, että olen terve siihen mennessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti