Adoptiopäivä hakijoille

Eilinen oli kaikinpuolin antoisa päivä. Lähdimme kotoa hyytävässä 31,5 asteen pakkasessa kohti Helsinkiä ja Adoptiopäivää. Päivä alkoi kello 9:30 ilmoittautumisella ja aamukahvilla. Aamupäivän aiheena oli kiintymyssuhteen synty ja sen tukeminen adoptiolapsen ja vanhempien välillä. Tätä luentoa odotin ehkä eniten. En edes osaa sanoa miksi olen niin kovin kiinnostunut juuri tästä aiheesta. Luennoitsijat olivat todella hyviä. Kävimme läpi miten suhde syntyy, mitkä ovat sen eri vaiheet ja mikä on merkittävää kiintymyssuhteen synnyssä.  Muistutettiin myös siitä, että kun lapsi tulee kotiin, myös vanhemmat kokevat erilaisia uusia tunteita. Esille tulee omaa lapsuutta ja kasvuhistoriaa. 
Seuraava luennoitsija kertoi meille Theraplaystä. Theraplay -tyyppinen leikki auttaa lasta ja aikuista kiintymään ja korvaamaan huonot ratkaisumallit terveillä malleilla. Luento oli hauska ja siitä sai paljon hyviä ohjeita.
Lounaan jälkeen meille esittäytyi adoptiokuraattori Kerstin Rauma ja hänen jälkeensä lastenlääkäri kertoi adoptiolasten terveydentilasta. Luento oli periaatteessa karua faktaa siitä mitä voi olla edessä. Minua tämä ei yllättänyt eikä kauhistuttanut. On kuitenkin hyvä tietää mihin varautua, miten toimia ja mistä saa ohjeita. Emme ole vielä miettineet miten täytämme terveydentilalomakkeen. Aihe muhii nyt päässä. Kun täyttämisen aika tulee, niin katsotaan sitten mihin päädymme.
Päivän päätti erään adoptiovanhemman kertomus hänen adoptioprosessistaan. Hän kertoi hauskasti vakavista asioista: hakumatkasta, lapsen elämästä uudessa kodissa, lapsen terveydestä ja siitä mikä on tilanne nyt. Ihan mahtava kertomus!
Kävi vielä yksi mukava juttu. Mieheni bongasi työkaverinsa samasta tilaisuudesta. Emme siis todellakaan ole yksin. Vaikka huonoina hetkinä siltä tuntuukin. Nyt vihdoin näimme ihan konkreettisesti näin paljon ihmisiä, tavallisia ihmisiä, jotka ovat samassa tilanteessa kanssamme.