Kuusi vuotta. Se on pitkä aika. Liian pitkä. Miten sitä voi millään jaksaa odottaa niin pitkään? Mistä saa voimia ja toivoa? Esittäisin toivomuksen, että tapahtuisi joku ihme. Sellainen, että pikkuinen tulisi nopeammin. Ettei tarvitsisi niin pitkään odottaa ja etsiä voimia aina uudestaan.
Aloin kirjoittaa elämäntarinaa neuvontaa varten. Seuraava neuvonta on kolmas. Jos selviämme kuudessa kuukaudessa, niin olemme puolessa välissä. Tähän liittyykin sitten yksi toive. Kotikäynti lähestyy. Toivoisin, että meille tulisi remonttiryhmä. Sellainen amerikkalaistyyppinen, telkkarista. Ryhmä remontoisi jäljellä olevat kaksi huonetta. Ihan yhtä nopeasti kuin telkkarissa. Sitten voisimme näyttää sossutädeille, että meillä on ihan valmista. Pikkuinen voi tulla vaikka heti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Saamme mukavan usein postia adoptiokoordinaattoriltamme. Tänään tuli kattava sähköposti Bulgarian tilanteesta. Mutta sähköpostin sisältö ei ...
-
Nyt ei taida kovin montaa järkevää lausetta tulla. Saatiin lupa!!! Sossutäti ehti laittaa selvityksen talon ostosta Valviraan ennen käsittel...
-
Ensimmäinen vuosi adoptio-prosessia on nyt virallisesti täynnä. Aloitimme adoptioneuvonnan joulukuun 14. päivä viime vuonna. Nyt odotamme pa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti