Sisko ja sen veli

Tai sisko ja sen sisko, tai veli ja sen veli. Kaikki käy!

Neuvonnan alkuvaiheessa, melkein kolme vuotta sitten (??!!), väläytimme mahdollisuutta sisarusadoptiosta. Homma kuitenkin jäi, sosiaalityöntekijät ehkä vähän muuttivat mielemme. Jonkin aikaa sitten ensimmäinen lupamme oli menossa umpeen ja jatkoluvan hakeminen tuli ajankohtaiseksi. Otimme sisarusadoption uudelleen esille. Ja näin sitten lähdimme hakemaan jatkolupaa ja muutosta lupaan, elikkäs lupaa sisarusadoptiolle.
Luvan hakeminen oli rankkaa, stressaavaa, kuluttavaa ja mitä vielä muuta. Kaikesta huolimatta, saimme eilen viestin: olemme saaneet luvan sisarusadoptiolle!!!
Jännitys ja stressi purkaantuivat itkuna ja tärinänä, töissä tietenkin, missäs muualla. Onneksi huonekaverini on ollut mukana jännityksessä ja oli kovin iloinen, kun sermin takaa kuului ilon nyyhkytystä kiroamisen sijasta.

Nyt adoptiomatkamme jatkuu vähän erilaisena. Meitä voikin jonain päivänä olla neljä!
(Vieläkin vähän itkettää...)