Nyt pitää ryhdistäytyä

Tässä blogin kirjoittelussa nimittäin. On ollut ihan liian pitkä tauko edellisestä kerrasta. Ihana lukijakin kyseli, että mitä kuuluu.
Jotenka, mitä kuuluu. Huhtikuun alussa vietin pienen loman ja opettelin elämään uusien pillerien kanssa. Kävimme myös mökillä tekemässä kevätsiivousta. Toukokuu näyttää kalenterissa aika hiljaiselta. Töitä tehty siis. Kesäkuu onkin jo ollut sitten menevämpää aikaa. Kävin kaverin kanssa risteilyllä Tallinnassa. Saimme nauttia yhdestä kovin harvassa olleista aurinkoisista päivistä. Söimme, shoppailimme ja hölötimme. Kiva päivä! Heti seuraavaksi oli vuorossa Lintsi-päivä. Otimme mukaan veljen tytön, jonka lemppari on puuvuoristorata! Sade ei tuntunut lapsia haittaavan. Itse lähinnä pitelin sateenvarjoa ja katselin muiden kieppumista. Juhannuspäivänä juhlistimme äitini eläkkeelle pääsyä. Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna puolestamme juhlimme Saksasta tulleen ystävän 50-vuotispäiviä mökillämme.
Näin päästäänkin heinäkuuhun. Heinäkuun on täyttänyt lähinnä töiden teko. Muut ovat olleet lomalla ja minä olen odottanut lomaa. Ja ihan kohta se alkaa! Enää tämä ja huominen päivä töitä! Sitten koittaa kolmen viikon loma! Suuren suuria suunnitelmia ei ole. Yksi Helsinki-päivä tanskalaistuneen ystävän seurassa, risteily Tukholmaan ja talon maalausta. Niitä kesäkelejä odotellaan edelleen....


Sitten arjesta adoptioon. Meillä on seuraavaksi vuorossa adoptioluvan uusiminen. Olemme saaneet siihen ohjeita ja tapaaminen sos. toimistoon on sovittu syyskuulle. Nyt ei onneksi tarvitse kerätä ihan yhtä paljon papereita kuin edellisellä kerralla. Tarvitsemme virkatodistukset ja lääkärintodistukset. En vielä tiedä mitä syyskuun tapaaminen pitää sisällään. Papereissa luki, että meidän on pitänyt käyttää odotusaika adoptioon valmistautumiseen. Ja niinhän me olemme tehneet. Olemme käyneet koulutuksissa, liittyneet Suomi-Bulgaria -seuraan, olen perustanut Facebook-ryhmän odottajille, olemme käyneet lastenlääkärin vastaanotolla ja päivittäneet SN-listan, ja vaikka mitä. Päivääkään ei kulu, ettei lapsi olisi mielessä. Sen voin vaan sanoa, että tämä odottamien on rankkaa. Vielä rankemmaksi odotuksen tekee kaiken epävarmuus. Bulgariasta on kuulunut sekalaisia tietoja. Tilastojen mukaan odottajia on huimasti enemmän kuin adoptiossa olevia lapsia. Suurin osa lapsista on erityistarpeisia. Mutta meillä ei ole tietoa miten erityistarpeet Bulgariassa luokitellaan. Emme tiedä olemmeko täyttäneet SN-listaa tarpeeksi, että voisimme saada lapsiesityksen lievästi erityistarpeisesta lapsesta. Emme myöskään tiedä millä perusteella lapsiesityksiä annetaan. Kansainvälisessä Facebook -ryhmässä olen huomannut, että osa odottaa neljä vuotta, osa kaksi vuotta, vaikka erityistarpeissa ei olisi kuin pieniä eroja. Sen sentään tiedän, että Bulgaria ei anna etusijaa lapsettomille odottajille. Amerikkalaisilla odottajilla on yleensä useampi lapsi ennestään.
Joten, emme voi tehdä mitään muuta kuin odottaa ja toivoa.