lauantai 18. toukokuuta 2013

Kotikäynti ja päätöksiä

En ole enää toipilas. Paraneminen on edistynyt hyvin. Voin jo harrastaa ihan normaalisti. Pyörälenkkejä tulee tehtyä useampi viikossa. Torstaina meillä oli jo pitkään odotettu kotikäynti. Sitä varten siivottiin, puunattiin, järkättiin, laitettiin ja sitten vielä vähän siivottiin. Aika paljon jännitti, koska meillä ei ole lastenhuonetta valmiina ja talokin on vanha, jatkuvan remontin tarpeessa. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Olimme varautuneet tarkkaankin syyniin. Mutta missään vaiheessa ei tullut sellaista oloa, että olisimme olleet minkään tarkastuksen kohteena. Sossun tädit tulivat meille heti kahdeksan jälkeen aamulla. Hetken aikaa juttelimme pihalla ja annoimme koirien häslätä ja tutustua. Sitten tulimme sisälle ja kävimme hyvin nopsasti kaikissa huoneissa. Keittiössä jatkoimme rentoa jutustelua ja joimme aamukahvit. Juttelimme monista eri asioita. Mitään muistiinpanoja eivät sossun tädit tehneet. Siinäpä se sitten suurinpiirtein oli. Mukava tapaaminen jälleen.
Seuraava neuvontakäynti on kesäkuun alkupuolella. Siihen mennessä meillä pitää olla T-todistukset hommattuna ja elämäntarinat kirjoitettuna. 
Taas päästiin vähän eteenpäin. Seuraava etappi lienee kotiselvitys.

Päätöksiä on myös tehty. Valitsimme kohdemaaksi Bulgarian ja palveluntarjoajaksi luonnollisesti Helsingin kaupungin. Saimme jo papereita täytettäväksi. Olo on helpottunut ja hyvällä tavalla vähän jännittynyt. Pääsisimmepä pian hakemaan lupaa ja tekemään hakemusta.

Katselen tässä sivusilmällä jääkiekkoa, huonolta näyttää. Illalla sitten euroviisut. Jos siinä samalla naputtelisi elämäntarinaa...

6 kommenttia:

  1. Blogiasi on hyvin mielenkiintoista lukea. Kiitos siis tästä ja teille paljon tsemppiä adoptioprosessiin ja vanhemmiksi tuloon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi kommentista! Jos tulee jotain mieleen, niin vastailen mielelläni kysymyksiin. Mukavaa kesää!

      Poista
  2. Luin ensimmäistä kertaa blogiasi. Paljon voimia teille odotukseen ja koko prosessiin. Toivon sydämestäni, että jokainen sitä suurinta lahjaa kaipaava saisi joskus sen syliinsä, jotakin kautta. Minäkin sen sain ja kaupanpäälle kiitollisuuden, jonka ymmärrän tuntea kokemusten jälkeen. Minun tieni ei ollut vaikein, mutta ei helppokaan. Kolme keskenmenoa, mutta rakkaan pojankin saimme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti, kiitos! Toivottavasti löydät blogiini uudestaankin. Hyvää jatkoa teidän perheelle!

      Poista
  3. Onnea matkaan, kiva seurata matkaanne perheeksi, vasta löysin blogisi. Itsekin olen adoptioäiti, niinkuin sinäkin, toivottavasti pian jo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että löysit tänne! Toivottavasti saisimme pian edistystä prosessiin, odottelemme edelleen kotiselvitystä.....

      Poista

Lapsiesitys

 Lapsiesitys, katsomismatka ja hakumatka Blogi on ollut hiljainen pitkän ajan. Arki on vienyt mennessään ja vapaa-aikaa ei oikeastaan ole ju...