perjantai 9. toukokuuta 2014

Lapsellinen viikonloppu

Jokin aika sitten vietimme lapsellista viikonloppua. Meillä oli pari sukulaislasta hoidossa perjantaista sunnuntaihin. Viikonloppu oli täynnä toimintaa. Nähtiin kotieläimiä, käytiin pomppulinnassa ja Korkeasaaressa, oli kaverisynttärit ja pelattiin pleikalla. Oli naurua, iloa ja hysteeristä kikatusta. Jonkin verran kokeiltiin rajoja ja pikkuisen mökötettiin. Mutta ei onneksi pitkään. 
Sain muistutuksen monista asioista: miksi lastenohjelmat alkavat niin aikaisin, miksi pitää aina olla reppukaupalla tavaroita mukana, miksi makaronia ja nakkeja on aina hyvä olla varalla.
Viikonlopun jälkeen tuntui tyhjältä. Mutta mietin myös, että onko minusta vanhemmaksi? Osaanko olla oikeanlainen, kun lapsi ei olekaan vauva vaan hänellä on jo kokeumuksia taustalla?
Kuvitelmissani kaikki menee hyvin. Meneehän?

Huomenna vietetään Lapsettomien lauantaita. Pyörittelen päässä ajatusta Facebookiin kirjoittamisesta. Haluaisin kirjoittaa sinne, että vanhemmuus ei ole kaikille itsestäänselvää, arvostakaa sitä. Taitaa mennä paasauksen puolelle.
Lapsettomien lauantaina meillä syttyy kynttilä kuudelta illalla. Se lähettää valoa ja lämpöä meidän viidelle pienelle sydämelle.

3 kommenttia:

  1. Ihanaa lapsettomien lauantaita teille <3

    VastaaPoista
  2. Hei,
    älä vaan ymmärrä tätä väärin, en siis tarkoita aliarvioida tai muuta, mutta jos yhtään nautit näistä sukulaislapsista, heidän riemustaan tms., niin oman lapsen kohdalla sen voi kertoa tuhannella. Olen itse aina pitänyt lapsista, kokenut ne osin rasittavina kylläkin ja heidän seuransa on riittänyt pieninä annoksina. Omiin lapsiini olenkin sitten ollut aivan hulluna,vastasyntyneen voisi syödä kun se on äidille itselleen niiiiiin hurmaava.

    Toivon sydämestäni että teitä onnistaa pikemmin kuin arvaattekaan!! Et ehkä ole uskonnollinen milläänlailla, mutta lupaan huikata taivaisiin heti tänään, että tänne yksi ihana lapsi ja piiiiiiian! <3

    Lykkyä pyttyyn! Kaikki menee varmasti hyvin vaikka kyllähän pikkulasten kanssa aikalailla vuorottelee ne hyvät ja huonot hetket, monta kertaa päivässä mennään tunnelmasta toiseen ja itse sitten aikuisena yrittää pysyä tasaisena siinä menossa ja kestää tunnekuohut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos kauniista kommentistasi!
      Oma jaksaminen ja osaaminen mietityttää. Mutta myös toisaalta odotan kovasti onnistumisen hetkiä. Sitä, että näkisi lapsen kehittyvän, oppivan ja luottavan meihin <3

      Poista

Lapsiesitys

 Lapsiesitys, katsomismatka ja hakumatka Blogi on ollut hiljainen pitkän ajan. Arki on vienyt mennessään ja vapaa-aikaa ei oikeastaan ole ju...