Maaliskuussa.....

.... Nautittiin keväisistä päivistä. Ihasteltiin sitruunaperhosia ja tehtiin pihatöitä.

.... Kävin Kätilöopistolla endometrioosioireiden takia. Tutkimuksissa ei näkynyt kasvustoja, joten ainakaan mitään suurempaa ei pitäisi olla. Nyt kokeillaan uusia pillereitä. Jännityksellä odottelen mahdollisia sivuvaikutuksia.

.... Katseltiin ja kuunneltiin Bryan Adamsia Helsingin jäähallissa. Braikku oli ihan yhtä ihana kuin 20 vuotta sitten. Illan tietenkin kruunasi se, että seurana oli jälleen kerran rakkaista rakkain lapsuudenystävä!

.... Osallistuimme Kaikkien perheiden adoptiopäivään. Päivän parasta antia olivat jo lapsen saaneiden kokemukset ja toisen Bulgaria-odottajan tapaaminen! Olemmekin jo kovasti suunnittelemassa uusia treffejä toukokuulle. Vertaistuki on parasta!

.... Eräänä aamuna työmatkalla ajatuksissani oli Illusian koskettava blogikirjoitus. Näiden ajatusten siivittämänä kirjoitin kalenterin takasivulle näin:

"Minun lapseni on ollut sydämessäni jo pitkään. Ensin pienenä pilkahduksena, ajatuksena, aavistuksena. Nyt suurena kaipauksena, odotuksena ja toivona. Tulethan pian!"

Helmikuun vitonen

Eräässä seuraamassani blogissa kerrotaan viikottain ainakin viidestä viikon aikana tapahtuneesta tai mietityttäneestä asiasta. Koska oma blogini on ollut viime aikoina kovin hiljainen, ajattelin, että voisin testata saman tyylistä juttua. Viikottain ei ehkä kuitenkaan ole tarpeeksi asiaa, joten jos nyt kokeilisin aluksi tällaista kuukausisysteemiä. Nyt siis seuraa helmikuun juttuja. Pieniä ja isoja, adoptioon liittyviä tai ei.

Tämä kuuluu oikeasti tammikuun puolelle mutta menköön nyt.
Kävimme tammikuun lopussa mieheni kanssa risteilyllä ihan vaan kahdestaan. Meidän oli tarkoitus mennä risteilylle jo ennen joulua mutta mieheni selkä sanoi sopimuksen irti juuri ennen lähtöä. Laivalla oli leppoisaa, vaikka se olikin ihan täynnä. Söimme hyvin ja nautimme vaan olemisesta. Tukholmassa teimme pikkuostoksia ja kävelimme takaisin Siljan terminaaliin. Yleensä kuljemme metrolla, joten siinä samalla näimme vähän uusia maisemia. 

Olen ollut todella tyytyväinen, että liityin Facebookissa kansainväliseen Bulgaria Adoptions -ryhmään. Olen saanut ryhmäläisiltä paljon tukea ja neuvoja. Siellä keskustellaan kasvatusasioista, hakuprosessista, odotuksesta ja vaikka mistä. Lisäksi siellä jaetaan tietoa annetuista lapsiesityksistä ja jonotustilanteesta.
Perustin meille Suomen odottajille oman ryhmän. Sielläkin alkaa olla keskustelua ja suunnitelmissa on bulgarian kielen opettelua yhdessä.

Helmikuussa juhlimme tulevan adoptiomummin 60-vuotissynttäreitä. Juhlat vietettiin oman perheen kesken. Seuraavana viikonloppuna kävimme mieheni, läheisten lapsukaisten ja tulevan adoptiomummin kanssa katsomassa Peppi Pitkätossua Helsingin kaupungiteatterissa. Vietimme tosi mukavan päivän!

Työtilanne on alkanut helpottaa ja nyt onkin enää kuukauden verran aikaa lomaan! Olemme vähän suunnitelleet lähtevämme Repovedelle. Saattaa olla, että seniorikoiramme ei enää jaksa kymmenen kilometrin päiväreissuja mutta onhan siellä lyhyempiäkin reittejä. Olisipa silloin jo keväistä ja aurinkoista.

Olen miettinyt miten tämä pitkä odotusaika kannattaisi käyttää. Toisaalta nyt pitäisi tehdä kaikkea mitä ei ehkä sitten joskus enää voi tehdä. Ja toisaalta pitäisi säästää rahaa adoptiokuluja ja mahdollisia hankintoja varten. Ristiriitaista... Olen myös miettinyt työn ohella opiskelua. Minulla ei ole ammattikorkeakoulututkintoa ja nyt olisi hyvää aikaa opiskella. Mutta mutta, onko minulla kuitenkaan riittävästi energiaa siihen... 

7.3. tulee muuten tasan vuosi täyteen virallista jonotusta! Päivtyksemme on jo Bulgariassa. Nyt saa sitten pitää peukkuja ja tehdä taikoja, etteivät odotusajat enää pitene!

Hiljaiseloa

Blogi on viettänyt hiljaiseloa, vähän niin kuin mekin. Joulu ja uusivuosi menivät leppoisasti. Ylimääräistä lomaa ei ollut mutta onneksi pyhäpäiviä oli ihan mukavasti. Seuraava loma onkin sitten vasta huhtikuun alussa. Töissä sanomme tätä aikaa härkäviikoiksi. Ei yhtään ylimääräistä vapaata ja kauheasti töitä.

Kävimme tällä viikolla tapaamassa lastenlääkäriä. Nyt SN-lista alkaa olla siinä kunnossa, että saamme sen päivityslomakkeen mukana Bulgarian oikeusministeriölle. Toiveena tietenkin olisi, että SN-lista lyhentäisi odotusaikaa mutta tästä ei ole minkäänlaisia takeita. Annettujen lapsiesitysten perusteella odotusaika näyttää pitkältä. 
Päivityksen jälkeen seuraavana vuorossa olisi jatkoluvan haku. Sitä aletaan valmistella noin 5 kuukautta ennen luvan umpeen menoa. Meillä tämä asettuu kesälle.
Toisaalta en millään jaksaisi enää odottaa, ihan kuin iskisi välillä jonkinlainen "turnausväsymys". Ja toisaalta on vaikea uskoa, että olemme olleet jonossa jo vuoden ja mietimme jatkoluvan hakemista.

Illusia kertoi blogissaan, että he alkavat ostaa lapselleen joululahjan jokaisena odotuksen jouluna. Ihana ajatus! Taidan vähän kopioida tätä ajatusta ja ostaa lapselle lahjan odotuksen vuosipäivän kunniaksi. 

Kynttilöitä

Tänään olen sytyttänyt kynttilöitä. Olen muistellut heitä, jotka ovat poissa. Mummoja ja vaareja, ihmisystäviä ja eläinystäviä, ja niitä pikkiriikkisiä, jotka eivät tätä maailmaa saaneet nähdä.

Päivällä, kun kävelin aurinkoisessa metsässä koirien kanssa, sinä pikkuinen kuljit vierellä. En vielä tiedä kuka olet ja mistä tulet. Mutta onhan vielä toivoa? Tulisit jo.

Syksyn tapahtumia

Täällä ollaan edelleen! Mitään varsinaista uutta ei ole adoptiorintamalla tapahtunut. Kävimme jokin aika sitten Bulgaria-infossa. Siellä saimme terveisiä koordinaattorimme Bulgarian matkalta. Näimme myös muita odottajia ja toivottavasti tutustumme heihin paremmin tässä odotuksen lomassa. 
Seuraava tämän syksyn tapahtuma on marraskuun alkupuolella. Olemme ilmoittautuneet PeLan ”Kiintymystä ja kiukunpuuskia – adoptiovanhemmuutta rakentamassa” koulutuspäivään. Marraskuun lopulla pääsemmekin taas tapaamaan oman kuntamme alueella asuvia hakijoita ja jo lapsensa kotiin saaneita. Sosiaalitoimistomme järjestää toista kertaa adoptioillan. Ilta on maksuton ja oli todella onnistunut edellisellä kerralla. 
Näiden tapahtumien jälkeen on jo lähes joulukuu. Helmikuuhun mennessä meidän on päätettävä miten päivitämme hakemustamme. Ikää tulemme ainakin nostamaan. Ja aika varmasti rastimme muutaman kohdan lisää SN-lomakkeeseen.

Päivityksiä

Huh, onpas hujahtanut aikaa edellisestä postauksesta. Olen monesti hahmotellut päässäni päivitystä tänne mutta en vaan ole sitten saanut aikaiseksi kirjoittaa. Ehkäpä siksi, että ei tässä nyt ole mitään kummempia tapahtumia ollut. Mutta nyt olen flunssassa enkä oikein jaksa tehdä muuta kuin lueskella tai surffailla netissä. Joten nyt seuraa flunssanhuuruinen postaus!

Meillä on edelleen mietinnässä tuleva päivitys. Olemme miettineet ikätoiveen nostamista ja erityistarpeita. Saimme listan, jossa on lueteltu kaikki viime vuonna Bulgariasta adoptoidut lapset ikien ja erityistarpeiden kera. Olemme käyneet läpi tämän listan. Seuraavaksi siirrymme SN-lomakkeeseen. Ajatuksena on edelleen käydä se tarkasti läpi ja sen jälkeen varata aika lastenlääkärille. On ihan mahdotonta löytää esimerkiksi Googlesta vastauksia kaikkiin mieleen tuleviin kysymyksiin.

Saamme sähköpostilla tiedon Bulgariassa pidetyistä kokouksista ja niissä annetuista lapsiesityksistä. Nuo tilannepäivitykset ovat tosi mielenkiintoista luettavaa. Listoista näkee koska hakijat ovat rekisteröityneet Bulgarian oikeusministeriölle, heille esitetyn lapsen/lasten iät ja terveydentilan (ei tarkasti, vain tiedon siitä onko kyseessä terve vai SN-lapsi). Näin saamme aika reaaliaikaista tietoa odotusajoista ja varsinkin siitä, että "jonot" oikeasti liikkuvat eteenpäin. Emme tietenkään voi tietää millä perusteella lapsiesitykset on hakijoille annettu mutta on kuitenkin kiva seurata mitä tapahtuu. Näyttäisi siltä, että mitään varsinaista jonojärjestystä ei ole vaan lapsille yritetään löytää mahdollisimman sopivat vanhemmat.

Olen liittynyt Facebookin Bulgaria Adoptions -ryhmään. Suurin osa ryhmän jäsenistä on amerikkalaisia. Heidän adoptioprosessinsa on erilainen kuin meidän mutta samoja tunteita käymme kaikki läpi. Varsinainen odotusaika on suurimmalle osalle amerikkalaisista hakijoista lyhyt. He ovat etukäteen valinneet toimistojensa listoilta lapsen ja lähinnä odottavat byrokratian eteenpäin rullaamista. Mielestäni heillä on myös vähemmän lapsettomia hakijoita. Monella on jo useampi biologinen lapsi entuudestaan. On myös perheitä, joissa on monta adoptoitua lasta.

Lokakuussa järjestetään Bulgaria-info Helsingin kaupungin adoptiopalvelun toimesta. Info on tarkoitettu ensisijaisesti heidän asiakkailleen. Olemme mieheni kanssa menossa tilaisuuteen. Toivottavasti saamme paaaaaljooooon tietoa ja hyviä uutisia!

Lomaterveisiä!

Me ollaan lomalla!

Maisemia ensimmäiseltä lomaviikolta toukokun lopusta, Cliffs of Moher.

Käytiin rentoutumassa Tallinnassa.

Ollaan syöty mustikoita suoraan pensaasta omalta pihalta.

Ollaan syöty mansikoita.

Meillä oli yövieras mökillä. Lapsukaisen kanssa keinuttiin, veneiltiin, saunottiin ja...

... opeteltiin heittämään leipiä.

Me jatketaan vielä hetki lomailua!