Lomaterveisiä!

Me ollaan lomalla!

Maisemia ensimmäiseltä lomaviikolta toukokun lopusta, Cliffs of Moher.

Käytiin rentoutumassa Tallinnassa.

Ollaan syöty mustikoita suoraan pensaasta omalta pihalta.

Ollaan syöty mansikoita.

Meillä oli yövieras mökillä. Lapsukaisen kanssa keinuttiin, veneiltiin, saunottiin ja...

... opeteltiin heittämään leipiä.

Me jatketaan vielä hetki lomailua!

Ei niin hyviä väliaikatietoja

Saamme mukavan usein postia adoptiokoordinaattoriltamme. Tänään tuli kattava sähköposti Bulgarian tilanteesta. Mutta sähköpostin sisältö ei sitten ollutkaan kivaa luettavaa. Jonotusajat ovat jälleen pidentyneet. Tällä hetkellä tervettä ja pientä lasta joutuu odottamaan jopa neljä ja puoli vuotta! Huomasin tämän itseasissa jo jokunen päivä sitten lukiessani blogia The Road Less Traveled. 
Nyt ahdistaa, itkettää ja ajatukset ovat sekavia. Mitä tässä oikein pitäisi tehdä, jos tämä on oikeasti pysyvä tilanne? Tai jos jonotusaika tästä vielä pitenee? Emmekö reagoi mitenkään, odotamme vaan, ja ehkä, joskus viiden vuoden päästä meillä saattaa olla lapsi, tai sitten ei. Olisimme silloin jo 43-vuotiaita. Alammeko miettiä kohdemaan vaihtoa? Tai SN-lasta? Vai luovummeko koko hommasta? 
Emmekö me ole jo saaneet tarpeeksi vastoinkäymisiä osaksemme? Sekä fyysisiä että psyykkisiä. 
Kyllä tuntuu pahalta....

Ranskalaisia viivoja

- Koitan pitää adoptioajatukset mielen perukoilla, ihan tarkoituksella. Vielä kolmisen vuotta odotusta jäljellä.
- Kävin tyttökamujen kanssa reissussa Irlannissa. Ihania maisemia, kotoisia pubeja, kivoja ostoksia, lomaa.
- En tiedä johtuuko endometrioosista vai mistä mutta painan enemmän kuin koskaan ennen ja kroppa on ihan turvoksissa.
- Olen aloittanut kahvakuulailun ja ladannut salikortin. Ja jopa käynyt siellä salilla.
- Vielä neljä viikkoa tiukkaa työntekoa ja sitten kolmen viikon kesäloma.
- Tällä hetkellä ärsyttää ihan suunnattomasti valitukset raskaana olemisen ahdistuksesta, lapsiperheen raskaasta elämästä, vauvojen yöllisistä heräämisistä ym. Kuulostaa varmaan kovin itsekkäältä mutta olen päättänyt, että näitä asioita koskien "mulla on oikeus mun omiin tunteisiin".
- Ehkä fiilikset yllä olevista ärsytyksistä muuttuvat, jos joskus saamme oman kullannuppusen kotiin saakka.
- Noin puolen vuoden päästä meidän pitää vahvistaa Bulgarian oikeusministeriölle, että haluamme pitää adoptioprosessin voimassa. Tätä koskien olemme hiukan miettineet muutammeko joitakin "parental history" -kohtia papereissamme ja nostammeko ikätoivettamme. 

Näin tällä erää.

Lapsellinen viikonloppu

Jokin aika sitten vietimme lapsellista viikonloppua. Meillä oli pari sukulaislasta hoidossa perjantaista sunnuntaihin. Viikonloppu oli täynnä toimintaa. Nähtiin kotieläimiä, käytiin pomppulinnassa ja Korkeasaaressa, oli kaverisynttärit ja pelattiin pleikalla. Oli naurua, iloa ja hysteeristä kikatusta. Jonkin verran kokeiltiin rajoja ja pikkuisen mökötettiin. Mutta ei onneksi pitkään. 

Sain muistutuksen monista asioista: miksi lastenohjelmat alkavat niin aikaisin, miksi pitää aina olla reppukaupalla tavaroita mukana, miksi makaronia ja nakkeja on aina hyvä olla varalla.

Viikonlopun jälkeen tuntui tyhjältä. Mutta mietin myös, että onko minusta vanhemmaksi? Osaanko olla oikeanlainen, kun lapsi ei olekaan vauva vaan hänellä on jo kokeumuksia taustalla?

Kuvitelmissani kaikki menee hyvin. Meneehän?

Huomenna vietetään Lapsettomien lauantaita. Pyörittelen päässä ajatusta Facebookiin kirjoittamisesta. Haluaisin kirjoittaa sinne, että vanhemmuus ei ole kaikille itsestäänselvää, arvostakaa sitä. Taitaa mennä paasauksen puolelle.

Lapsettomien lauantaina meillä syttyy kynttilä kuudelta illalla. Se lähettää valoa ja lämpöä meidän viidelle pienelle sydämelle.

Muruseni

On ollut vähän hiljaisempaa blogissa. Se johtuu siitä, että myös adoptiorintamalla on hiljaista. Hiljaista tulee olemaan näillä näkymin joitakin vuosia. Emme tule saamaan jonotuksesta mitään väliaikatietoja. Seuraavan kerran saamme infoa siinä kohtaa, kun lapsiesitys alkaa olla lähellä. Katsotaan riittääkö lupa sinne saakka. Vai onko seuraava toiminto luvan uusiminen. Helsingin kaupungin sivuilla sanotaan odotusajan olevan kolme vuotta, hakemuksen lähettämisestä lapsitietoon. 
Murunen on kuitenkin ajatuksissa ja unissa.

Mummolle

Meidän mummo leipoi maailman parhaat karjalanpiirakat ja neuloi parhaat villasukat. Meidän mummo tykkäsi eläimistä, varsinkin kissoista, ihan älyttömästi. Meidän mummo luki juorulehtiä ja katsoi saippuasarjoja. Meidän mummo kertoi juttuja Karjalasta ja käkätteli hauskoille muistoille. Sellainen oli meidän mummo. 

Loppuun saakka mummo muisti kysellä Bulgarian kuulumisia, vaikka muuten juttelikin jo ihan höpöjä. 

Katselethan sieltä ylhäältä meidän tulevaa pikkuista.
Heihei mummo ja hyvää matkaa.

Jonossa!

... ja muuta.

Tänään saimme tietää, että 7.3.2014 meidät on hyväksytty Bulgarian oikeusministeriön viralliseen adoptiojonoon! Nyt alkanee sitten prosessin pisin pätkä. En vielä tiedä tulemmeko saamaan väliaikatietoja matkan varrella. Vai käykö niin, että odotamme "the puhelua" tai tietoa siitä, että joudumme hakemaan uutta lupaa. Joka tapauksessa, jonossa ollaan! Ihan pienen ilonkyynelen taisin taas töissä tirauttaa.

Sitten muita juttuja.

Viikko sitten osallistuimme Isovanhempien ja läheisten adoptioiltaan. Mukana olivat minun vanhempani ja mieheni äiti. Tilaisuudessa käsiteltiin kiintymyssuhteen muodostumista, prosessin etenemistä ja isovanhempien roolia. Meille asiat olivat jo entuudestaan tuttuja. Mielestäni kuitenkin kiintymyssuhteen muodostumiseen liittyvät luennot ovat aina todella mielenkiintoisia. Eikä niitä asioita voi käsitellä liikaa. Joka kerta luennoista jää jotain uutta mieleen. Tulevat isovanhemmat olivat tyytyväisiä iltaan. He kuulivat miten lapsilla on hyvin erilaisia taustoja, kuinka kiintymyssuhde alkaa muodostua ja miten koko prosessi etenee. Suosittelen ehdottomasti osallistumaan tapahtumaan. Niitä järjestetään ainakin kerran vuodessa.

Muuten elämä on ollut arkista aherrusta. Olemme molemmat flunssailleet. Olemme laittaneet vanhaa kotia vuokrauskuntoon. Olemme tehneet töitä, töitä ja töitä. Muutamia lomia on onneksi tulossa. Minulla on vielä reilu viikko talvilomaa pitämättä. Kolme päivää pidän ensi viikolla ja viikon huhtikuun lopussa. Mitään suunnitelma ei ole. Voi vain olla, ulkoilla koirien kanssa ja lukea.