Miksi tämän homman pitää nyt tökätä tähän? Eikö kolmen vuoden jonotus kohdemaassa riittäisi? Miksi Suomen päässäkin on näin hankalaa?
(Kuva blogista www.maailmamustavalkoinen.blogspot.com)
maanantai 22. heinäkuuta 2013
Voi synkkyys....
Emme ole vieläkään saaneet kotiselvitystä. Ärsyttää suunnattomasti! Tarkoitus oli, että saisimme lähetettyä hakemuksen Bulgariaan tämän vuoden puolella. Jos emme saa kotiselvitystä tällä viikolla, niin se siirtynee jonnekin syyskuulle, kun sossut palaavat lomiltaan. Sitten vielä liitteiden tilaus. Valvira ilmoittaa jonon pituudeksi 2-4 kuukautta. Lisäksi tietenkin mahdolliset lisäselvitykset. Ja hups, näin on tämä vuosi mennyt. Olen kysellyt kotiselvityksen tilannetta sähköpostilla ja puhelimitse. Sähköpostiin en ole saanut vastausta ja puhelimessa sanotaan, että meidän sossut eivät ole paikalla.
Miksi tämän homman pitää nyt tökätä tähän? Eikö kolmen vuoden jonotus kohdemaassa riittäisi? Miksi Suomen päässäkin on näin hankalaa?
(Kuva blogista www.maailmamustavalkoinen.blogspot.com)
Miksi tämän homman pitää nyt tökätä tähän? Eikö kolmen vuoden jonotus kohdemaassa riittäisi? Miksi Suomen päässäkin on näin hankalaa?
(Kuva blogista www.maailmamustavalkoinen.blogspot.com)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Saamme mukavan usein postia adoptiokoordinaattoriltamme. Tänään tuli kattava sähköposti Bulgarian tilanteesta. Mutta sähköpostin sisältö ei ...
-
Nyt ei taida kovin montaa järkevää lausetta tulla. Saatiin lupa!!! Sossutäti ehti laittaa selvityksen talon ostosta Valviraan ennen käsittel...
-
Puoli vuotta sitten meistä tuli vanhempia. Istuimme autossa matkalla Sofiaan. Mukana oli kaksi pientä, aika reipasta, poikaa. He puhuivat v...
Hei, löysin ensivisiitille blogiisi toisen blogin linkkilistalta ja olen alkanut seurata kirjoituksesi, ne ovat todella kiinnostavia ja koskettavia!
VastaaPoistaMeillä neuvonta alkaa uudestaan muutaman kuukauden päästä; edellinen neuvonta keskeytyi spontaanin raskauden takia (joka sitten kuitenkin meni kesken). Henkisesti on todella vaikea "hypätä" ajatuksesta toiseen: kun vihdoin on sujut lapsettomuuden kanssa 4 vuoden yrityksen jälkeen sittenkin alkaa raskaus ja adoptiotoive jää siihen (kaikki keskeytyy automaattisesti: adoptioneuvonta ja valmennuskurssi). Mutta sitten tulee keskenmeno ja vuosi myöhemmin ollaan samassa pisteessä, edelleen syli on tyhjä.
Blogisi on auttanut minua haaveilemaan uudestaan adoptiolapsesta. Kiitos sinulle!
Hei!
PoistaKiitos kommentistasi ja ihanaa, että olet saanut täältä apua. Toivon teille todella paljon voimia. Luin viestisi alunperin töissä ja aloin itkeä. Onneksi on oma huone eikä kukaan tullut sinne juuri sillä hetkellä.
En löydä tähän oikeita sanoja.... Koittakaa jaksaa <3
Voi että mikä fiilis tuli, kun huomaa ja tuntee, että toinen on ymmärtänyt sanojani ja tunteitani <3
VastaaPoistaTässä ollaan mieheni kanssa aika yksinämme, sillä meidän tuttavapiirissä ei ole oikein ketään, joka olisi kokenut samaa. Joukkoon kuuluu enimmäkseen onnekkaita, joille perheen lisäys ei ollut kovin ongelmallista (ja hyvä niin, en missään tapauksessa toivoisi kenellekään tätä 'kamppailua'). Siksi saan paljon voimia blogistasi, siitä että ymmärrän todella hyvin, miltä sinusta tuntuu ja samalla se auttaa ymmärtämään omia tunteitani:) Paljon voimia myös teille!
Ei näitä tunteita, tätä vuoristorataa ja epäreiluutta voi ymmärtää kuin sellainen ihminen, joka sen on itse kokenut. Tottakai voi olla pahoillaan ja olla olkapäänä, kun sitä tarvitaan. Olenkin kovin kiitollinen niille ystävilleni, jotka ovat jaksaneet myötäelää mukanamme <3 Mutta.... voiko sanoa, että on ihanaa, että löytyy muita, jotka ovat kokeneet saman.
Poista