Kotikäynti ja päätöksiä

En ole enää toipilas. Paraneminen on edistynyt hyvin. Voin jo harrastaa ihan normaalisti. Pyörälenkkejä tulee tehtyä useampi viikossa. Torstaina meillä oli jo pitkään odotettu kotikäynti. Sitä varten siivottiin, puunattiin, järkättiin, laitettiin ja sitten vielä vähän siivottiin. Aika paljon jännitti, koska meillä ei ole lastenhuonetta valmiina ja talokin on vanha, jatkuvan remontin tarpeessa. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Olimme varautuneet tarkkaankin syyniin. Mutta missään vaiheessa ei tullut sellaista oloa, että olisimme olleet minkään tarkastuksen kohteena. Sossun tädit tulivat meille heti kahdeksan jälkeen aamulla. Hetken aikaa juttelimme pihalla ja annoimme koirien häslätä ja tutustua. Sitten tulimme sisälle ja kävimme hyvin nopsasti kaikissa huoneissa. Keittiössä jatkoimme rentoa jutustelua ja joimme aamukahvit. Juttelimme monista eri asioita. Mitään muistiinpanoja eivät sossun tädit tehneet. Siinäpä se sitten suurinpiirtein oli. Mukava tapaaminen jälleen.
Seuraava neuvontakäynti on kesäkuun alkupuolella. Siihen mennessä meillä pitää olla T-todistukset hommattuna ja elämäntarinat kirjoitettuna. 
Taas päästiin vähän eteenpäin. Seuraava etappi lienee kotiselvitys.

Päätöksiä on myös tehty. Valitsimme kohdemaaksi Bulgarian ja palveluntarjoajaksi luonnollisesti Helsingin kaupungin. Saimme jo papereita täytettäväksi. Olo on helpottunut ja hyvällä tavalla vähän jännittynyt. Pääsisimmepä pian hakemaan lupaa ja tekemään hakemusta.

Katselen tässä sivusilmällä jääkiekkoa, huonolta näyttää. Illalla sitten euroviisut. Jos siinä samalla naputtelisi elämäntarinaa...

Toipilaana

Tähystysleikkauksesta on nyt reilu viikko. Olen vielä vähän toipilaana täällä kotona. Leffatarjontaa on tullut käytyä läpi ja The Simpsons Untapped -peli on jatkuvassa käytössä :)
Leikkauksessa oli tarkoitus vain katsoa miltä vatsaontelossa ja kohdussa näyttää. Lääkäri päätyi kuitenkin poistamaan kolme endometrioosipesäkettä. Diagnoosi on vaikea endometrioosi. Mikään pesäkkeistä ei ollut kohdussa, joten pesäkkeiden vaikutuksesta keskenmenoihin ei ole tietoa. Hoitoa jatketaan e-pillereillä. 
Leikkauksesta toipuminen ei taas ole ollut ihan helppoa. Antibiootti tai nukutusaineet aiheuttivat pari päivää kestäneen pahoinvoinnin. Katetrin kanssa jouduin olemaan viikon. Ennen katetrin pois ottamista iskivät kovat kivut, jotain kramppeja ilmeisesti. Eilen sain pitkästä aikaa vähän oltua pihalla auringossa.
Toivon ihan älyttömän paljon, että toipuisin kunnolla ja tämä olisi ohi.

Jouduimme peruuttamaan viime viikolle suunnitellun kotikäynnin. Siihen oli varauduttu. Tämän viikon torstaina olisi normaali neuvontatapaaminen. 

Huhtikuun alkupuolella kävimme treffaamassa Hesan adoptiokoordinaattoria. Kävimme läpi toivomamme kohdemaat: Etelä-Afrikka, Thaimaa, Bulgaria. Näimme kuvia eri maiden lastenkodeista ja saimme ajantasaista tietoa. Todella hyvä ja antoisa tapaaminen. Uudeksi suosikiksi on noussut Bulgaria. Maa tuntui "omalta" heti, kun näin siitä tiedon Hesan sivuilla. Ahdistus maavalinnasta on kadonnut.

Hektinen huhtikuu

Tänään olin Interpedian kohdemaainfossa. Tykkäsin! Kävimme "vain" pintapuolisesti kaikki kohdemaat läpi. Tuntuu, että pää pursuaa taas uutta tietoa. Pitää antaa sen hetken upota. Nukkua yön yli. 

Huhtikuu on toimintaa täynnä. Jokaiselle viikolle on jokin meno. Ensimmäisellä viikolla meillä on aika Helsingin kaupungin sosiaalityöntekijälle. Heillä olisi kohdemaainfo 19.4. mutta samana päivänä on myös Interpedian Etelä-Afrikka -info. Joten meille ehdotettiin henkilökohtaista tapaamista. Toisella viikolla on sitten kohdun ja vatsaontelon tähystyksen vuoro. Pelottaa....
Kolmannelle viikolle on varattu aika kotikäynnille ja neljännellä viikolla on normaali neuvonta. Silloin aiheena ovat arvot ja kasvatus.
Onneksi pomo on tähän saakka suhtautunut asiallisesti ja positiivisesti näihin kaikkiin menoihin. Hänelle olen tietenkin kertonut syyn. En ole julkisesti kertonut adoptiosta työpaikalla. Vielä ei ole sen aika.

On jännä kuinka aina neuvontakäynnin tai infon jälkeen on takki aivan tyhjä. Johtuuko se siitä, että tässä on tunteet niin kovasti mukana? Tieto ei ole pelkkää byrokraattista asiaa vaan kaikessa on mukana ajatus omasta lapsesta. Päivän kruunasi Arttu Wiskarin Ikuisesti kahdestaan. Mieskin hiljeni.

Puunailua....

Tai oikeastaan puunailun suunnittelua. Ollaan vähän mietitty mitä olisi hyvä tehdä ennen kotikäyntiä. Ja mitä ehdittäisiin tehdä. Asumme vanhassa, ei ihan kauhean isossa, omakotitalossa. Olemme remontoineet pesutilat, lattiat, makuuhuoneen ja olohuoneen. Jäljellä olisi keittiön ja "aulan" yhdistäminen tupakeittiöksi. Samalla keittiö uusitaan kokonaan. Kun kaikki tämä on tehty saataisiin huonejärjestystä muutettua fiksummaksi. Kotikäyntiin on kuukauden verran aikaa. Joten ei ole mitään mahdollisuutta saada remonttia tehtyä loppuun. Mies vielä lähtee pääsiäiseksi reissuun. Mutta mutta... Jos jotain pientä pintaremonttia kuitenkin :) Ajateltiin laitella listoja paikoilleen ja uusia ulko-ovi sekä mahdollisesti yksi väliovi. Oma pääsiäiseni tulee varmaankin olemaan siivouspainoitteinen. 

Minulla pitäisi olla 12.4. kohdun ja vatsaontelon tähystys endometrioosin takia. Ihan älyttömän vaikeaa saada tuota hoidettua pois päiväjärjestyksestä. Kierron pitäisi olla juuri tietyssä kohdassa. Lääkäri näyttää olevan erittäin huonosti paikalla. Saa nähdä kuinka käy. Aluksi toimenpiteen piti olla viikkoa aikaisemmin. Se olisi ollut paljon parempi ja varmempi ajankohta. Kun ei ole hormonaalista ehkäisyä, niin ei kiertokaan pysy päivälleen samana. Jo muutaman päivän heitto sotkee aikataulut. 

Päässä pyörii palveluntarjoajan ja maan valinta. Thaimaa on myös alkanut kiinnostaa. Onneksi on vielä vähän aikaa ottaa selvää asioista. Yritän luotaa siihen, että ei sillä maalla niin väliä ole. Meille tulee se pikkuinen, joka on tarkoitettu meille.

Tapaaminen nro 3

Kohta on kulunut kolme kuukautta adoptioneuvonnan aloituksesta. Olemme tavanneet sossun tädit kuukausittain. Edellisen tapaamisen aiheena oli kiintymyssuhde. Tätä aihetta käsiteltiin paljon Yhteiset Lapsemme ry:n adoptiopäivä-tapahtumassa. Keskustelu on jokaisella tapaamiskerralla ollut vapaamuotoista. Olemme pohtineet yhdessä vaikeita asioita. Välillä nauraneet ja välillä itkeneet. Jokaisesta tapaamisesta on jäänyt hyvä mieli ja tunne, että olemme menossa eteenpäin. Saimme positiivista palautetta siitä, kuinka hyvin olemme valmistautuneet neuvontaan. Ja tättärääää..... Seuraavaksi onkin sitten vuorossa kotikäynti! Meillä on nyt pieni hengähdystauko ennen kotikäyntiä, koska se on vasta huhtikuun puolessa välissä. Sovimme valmiiksi ajankohdat kolmelle seuraavalle tapaamiselle. Jäi jotenkin sellainen tunne, että homma koitetaan saada "pakettiin" ennen kesälomia :) T-todistus pitää hankkia toukokuulle. Oma elämäntarinani on vielä kesken. Mies ei ole edes aloittanut. Kysyi, voiko tehdä ranskalaisilla viivoilla....
Maapohdinnassa on myös tapahtunut edistystä. Kävimme eräänä iltana kaikkien palveluntarjoajien kaikki maat läpi. Jäljelle jäi kolme meille sopivaa: Etelä-Afrikka, Kolumbia ja Thaimaa. En päässyt viime kerralla osallistumaan Interpedian infoon typerän ja ikuisesti jatkuvan flunssan takia. Olen nyt ilmoittautunut maaliskuun infoon. Ehkä siitä saisi lisää selvyyttä maan valintaan.

Kotikäynti jänskättää.... Pitää kyllä aika paljon laitella ja puunata ennen sitä.

Vertaistukea ystävänpäivänä

Alkaessani kirjoittaa blogia, en arvannut kuinka paljon meitä samassa elämäntilanteessa olevia löytyisi. Aluksi blogini oli suljettu. Kirjoitin sitä ainoastaan itselleni. Muistoja adoptiomatkalta, tunteiden purkamista. Seuraavaksi kutsuin veljeni lukemaan ajatuksiani. Hän taisi olla ensimmäinen, jolle kerroin adoptiosta. Sitten laitoin blogin avoimeksi. Jos tästä olisi jollekin apua. Keskenmenojen aikoihin etsin vimmatusti apua netistä, halusin löytää kohtalotovereita. Jonkun joka kertoisi, että heillekin on käynyt näin. Ja tietenkin toivoin, että keskenmenoihin löytyisi syy ja se voitaisiin korjata. Mutta suurin osa tuntuu saavan biologisen lapsen monenkin keskenmenon jälkeen. Monella keskenmenoihin löytyy syy. En siis löytänyt kaipaamaani tukea.
Nyt asiat ovat toisin. Meitä adoptiomatkailijoita on muitakin. Jokaisella on oma tarinansa taustalla mutta kuitenkin olemme samalla matkalla nyt.
Olen löytänyt mahtavia blogeja. Liittynyt keskusteluryhmään. Nähnyt teitä ihan livenä adoptiopäivä-tapahtumassa. Vertaistukea on niin monenlaista. Jokin aika sitten kuulin jälleen yhden tarinan, josta saattaa alkaa adoptioprosessi. Ehkä kertoja tunnistaa tästä itsensä, kiitos luottamuksesta!

Näin ystävänpäivän kunniaksi laitan eteenpäin ensimmäisen tunnustukseni. Sain nämä sydämet Illusialta blogista Toiveissa. Kiitos <3

Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat:
1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.
2. Valitse viisi ihanaa blogia ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset, joille jätit tunnustuksen, antavat sen eteenpäin.

Niinkuin mainitsin, olen löytänyt paljon ihania blogeja. Valitsen nyt ne viisi, joissa vierailen lähes päivittäin.
Ainutlaatuinen 
Pikku Himpulat  
Jaksan jaksan
Ukkosta ilmassa  
ja tietenkin Toiveissa



Lisäksi haluan toivottaa hyvää ystävänpäivää kaikille ystävilleni, olette tärkeitä!

Kipeänä vol. tuhat

Kipeänä jälleen. Kotona, antibioottia, lepoa ja leffoja. Ehdinhän olla jo hetken terveenä. Töissäkin oli työt hyvässä jamassa. Ei ole enää. Nyt oli ensimmäistä kertaa kunnolla kuumetta ja tulehdusarvo koholla. Kuulemma suht yleistä tämä on/off-sairastelu ollut muutamana viime talvena. Saisi omalta kohdaltani riittää jo. Suututtaa, ärsyttää, huolestuttaa.

Olin ilmoittautunut huomiseen Interpedian adoptiokontaktit -infoon. Soitin ja peruin menemiseni. Onneksi seuraava info on jo maaliskuun loppupuolella. Sinne sitten. Toivottavasti.
Maaliskuun alkuun on varattu pieni matka. Siihen mennessä on pakko olla kunnossa. PAKKO!