Kohta on kulunut kolme kuukautta adoptioneuvonnan aloituksesta. Olemme tavanneet sossun tädit kuukausittain. Edellisen tapaamisen aiheena oli kiintymyssuhde. Tätä aihetta käsiteltiin paljon Yhteiset Lapsemme ry:n adoptiopäivä-tapahtumassa. Keskustelu on jokaisella tapaamiskerralla ollut vapaamuotoista. Olemme pohtineet yhdessä vaikeita asioita. Välillä nauraneet ja välillä itkeneet. Jokaisesta tapaamisesta on jäänyt hyvä mieli ja tunne, että olemme menossa eteenpäin. Saimme positiivista palautetta siitä, kuinka hyvin olemme valmistautuneet neuvontaan. Ja tättärääää..... Seuraavaksi onkin sitten vuorossa kotikäynti! Meillä on nyt pieni hengähdystauko ennen kotikäyntiä, koska se on vasta huhtikuun puolessa välissä. Sovimme valmiiksi ajankohdat kolmelle seuraavalle tapaamiselle. Jäi jotenkin sellainen tunne, että homma koitetaan saada "pakettiin" ennen kesälomia :) T-todistus pitää hankkia toukokuulle. Oma elämäntarinani on vielä kesken. Mies ei ole edes aloittanut. Kysyi, voiko tehdä ranskalaisilla viivoilla....
Maapohdinnassa on myös tapahtunut edistystä. Kävimme eräänä iltana kaikkien palveluntarjoajien kaikki maat läpi. Jäljelle jäi kolme meille sopivaa: Etelä-Afrikka, Kolumbia ja Thaimaa. En päässyt viime kerralla osallistumaan Interpedian infoon typerän ja ikuisesti jatkuvan flunssan takia. Olen nyt ilmoittautunut maaliskuun infoon. Ehkä siitä saisi lisää selvyyttä maan valintaan.
Kotikäynti jänskättää.... Pitää kyllä aika paljon laitella ja puunata ennen sitä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Saamme mukavan usein postia adoptiokoordinaattoriltamme. Tänään tuli kattava sähköposti Bulgarian tilanteesta. Mutta sähköpostin sisältö ei ...
-
Nyt ei taida kovin montaa järkevää lausetta tulla. Saatiin lupa!!! Sossutäti ehti laittaa selvityksen talon ostosta Valviraan ennen käsittel...
-
Puoli vuotta sitten meistä tuli vanhempia. Istuimme autossa matkalla Sofiaan. Mukana oli kaksi pientä, aika reipasta, poikaa. He puhuivat v...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti