Pientä toivoa?

Jotain sentään tapahtuu. Saimme viikko sitten luettavaksi kotiselvityksen. Tähän pieni Jei! -huudahdus. Molempien reaktio oli: tähänkö meni neljä kuukautta??? Selvitys oli suurimmilta osin yleistä höpötystä ja meidän kirjoittamista elämäntarinoista kopioitua tekstiä. Teimme siihen lisäyksiä ja korjauksia. Nyt sitten odotamme lopullisen version valmistumista. Rikosrekisteriotteet ja virkatodistukset ovat valmiina.
Mitä on tapahtunut ihanille, aikaansaaville ja osaaville sossutädeille?!

Hesan puolelta saimme sen verran väliaikatietoa, että Bulgariassa tilanne on palannut normaaliksi. Kiinnostus Bulgariaa kohtaan on kasvanut, koska Etelä-Afrikan odotusaika on nykyään sama kuin Bulgarian.

Näin taas viime yönä unta pienestä tytöstä. Opettelimme sanoja ja hän ihmetteli päällään olevia toppahousuja. Kerroin, että olimme ostaneet ne hänelle, koska Suomessa on kylmä. Kypärämyssyn alta tuli esille kaunis tumma tukka.

Väliaikatietoja

Eipä tule kirjoitettua tänne mitään, kun ei tapahdu mitään. Odotamme edelleen kotiselvitystä. Jossain vaiheessa oli puhetta syyskuun alusta. Tällä viikolla hermostuin taas sen verran, että laitoin sähköpostia sosiaalityöntekijöille. Ei mitenkään yllättävää, että vastauksen saaminen otti taas oman aikansa. TÄLLÄ HETKELLÄ on kuulemma TARKOITUS saada kotiselvitys valmiiksi reilun viikon sisällä. En usko ennen kuin näen. Nyt on kulunut jo yli kolme kuukautta viimeisestä neuvonnasta. Ja siitä, kun meille luvattiin kotiselvitys kuukauden sisällä. Ja siitä, kun meille puhuttiin, että saadaan paperit lähtemään Bulgariaan tämän vuoden puolella. Nämä puheet voi nyt lopullisesti unohtaa. Jospa sitten joskus keväällä.

Syksyä odotellessa

Toiset haikailevat lomien perään ja toiset toivovat, että kesä vain jatkuisi. Minä toivon, että syksy tulisi. Hommahan meni niin kuin pelkäsimme. Kotiselvitys ei valmistunut. Sain usean yrityksen jälkeen toisen sossutädin puhelimen päähän. Hän sanoi, että tuli muita kiireellisempiä töitä. Oli kovin pahoillaan. Suuresti tässä ärsyttää se, että lähetin sähköpostia, jätin soittopyyntöjä, mutta en saanut mitään vastausta. Jos ensin luvataan valmistumiselle aikataulu, niin mielestäni olisi kohteliasta ilmoittaa, että se ei nyt enää päde. 
Tätähän tämä sitten on. Odotellaan. Sanottiin, että syyskuun alussa SAATTAISI valmistua. 

Ettei odottelu valtaisi mieltä niin pitää keksiä muuta ohjelmaa. Liityin kuntosalille. Varasin matkan. Ilmoittauduimme miehen kanssa lokakuussa oleviin tapahtumiin: Adoptiolapsen terveydentila ja Arjen avaimia adoptioperheille. Jospa näiden avulla jaksaisi eteenpäin.

(Ainiin. Laitoin myös sähköpostia Hesan koordinaattorille. Väliaikatietoja. Kysyin samalla Bulgarian tilannetta, jos olisi tullut jotain uutisia. Hän oli juuri ottamassa yhteyttä Bulgariaan ja lupasi palata asiaan.)

Voi synkkyys....

Emme ole vieläkään saaneet kotiselvitystä. Ärsyttää suunnattomasti! Tarkoitus oli, että saisimme lähetettyä hakemuksen Bulgariaan tämän vuoden puolella. Jos emme saa kotiselvitystä tällä viikolla, niin se siirtynee jonnekin syyskuulle, kun sossut palaavat lomiltaan. Sitten vielä liitteiden tilaus. Valvira ilmoittaa jonon pituudeksi 2-4 kuukautta. Lisäksi tietenkin mahdolliset lisäselvitykset. Ja hups, näin on tämä vuosi mennyt. Olen kysellyt kotiselvityksen tilannetta sähköpostilla ja puhelimitse. Sähköpostiin en ole saanut vastausta ja puhelimessa sanotaan, että meidän sossut eivät ole paikalla.
Miksi tämän homman pitää nyt tökätä tähän? Eikö kolmen vuoden jonotus kohdemaassa riittäisi? Miksi Suomen päässäkin on näin hankalaa?

(Kuva blogista www.maailmamustavalkoinen.blogspot.com)

Lasten suusta kuulee totuuden

Mökillä oli tyttöjen saunavuoro. Mieheni 5-v. veljentytär katseli mahaani ja totesi: "Sä et oo kenenkään äiti". Totta. 
Hän oli edellisenä iltana kysynyt omalta äidiltään voisinko minä olla hänen äitinsä. Kävimme saunassa läpi myös muita tärkeitä sukulaissuhteita. Lopuksi sovimme, että voimme olla hyviä ystäviä.

Odotamme edelleen kotiselvitystä. Olemme jo saaneet lupahakemuslomakkeen ja tiedot liitteistä. Mutta mitään ei voi tilata ennenkuin kotiselvitys on valmis. Huoh... Odotellaan....

Kesä + Loma

Kesäloman kolmas päivä meneillään, Tai aika lopuillaanhan tämä jo on. Vielä siis kaksi ja puoli viikkoa lomaa jäljellä tällä erää. Odottelemme kotiselvityksen saapumista sähköpostiin. Sovimme, että luemme sen ja ilmoitamme mahdollisista lisäyksistä tai korjauksista. Sen jälkeen tapaamme sossun tädit vielä yhden kerran. Olemme rekisteröityneet Hesan adoptiopalveluun. Sopimus palvelun antamisesta tuli tosi pikaisesti postissa. Vielä odotamme laskua. Ensi maanantaiksi olemme sopineet tapaamisen Hesan koordinaattorin kanssa. Haluamme käydä läpi terveystietolomaketta hänen kanssaan. Lomakkeen täyttäminen oli jotenkin todella vaikeaa. Kävimme googlen kanssa sairauksia läpi. Moni asia on korjattavissa ja hoidettavissa Suomessa, helpostikin. Mutta tuntuu, että kaikki vaikuttaa kaikkeen.... Uskon, että saamme apuja maanantaina niin, että toiveemme ja odotuksemme ovat realistisia.

Tunteet menevät vuoristorataa. Tuntuu mukavalta, että olemme päässeet tähän saakka näinkin nopeasti. Mutta keskenmenoista jäänyt pelko ei ota laantuakseen. Pelkään jatkuvasti, että jokin menee kuitenkin pieleen. Emme saa lupaa, sairastun, kontaktin tilanne muuttuu.... En pysty millään iloitsemaan tähän saakka pääsemisestä. Joskus annan itseni haaveilla ihan pienenpienen hetken. Se loppuu kuitenkin nopeasti mitä jos -ajatuksiin.

Leppoisa lauantai

Kaksi hommaa hoidettu, yksi jäljellä. Seuraavalla neuvontakäynnillä käymme läpi terveystietolomaketta. Teimme sen juuri kotona, olemme siis valmistautuneet. Lisäksi mukana pitää olla T-lomakkeet. Sekin on hoidettu. Kolmantena tehtävänä on elämäntarina. Sitä oli tarkoitus kirjoittaa viime viikonloppuna. Mutta mutta... Ukkonen sotki suunnitelmat. Vaikka otin johdot seinästä irti hyvissä ajoin niin ilmeisesti modeemi hajosi. Jonkun verran olen jo kirjoitellut, ja tarina on tietenkin muistissa ihan muualla kuin omassa päässä. Joten, uusi yritys nyt kun modeemi on uusittu. 

Jännä juttu kävi perjantaina. Olen käynyt hoidattamassa selkääni fysioterapeutilla. Ilmeisesti leikkauksen jälkeinen makaaminen ja ihme asennoissa nukkuminen ovat saaneet sen jumiin. Fysioterapeutin kanssa juttelimme leikkauksesta. Kerroin sitten myös keskenmenoista. Ja siitä luonnollisesti silta adoptioon. Kerroin, että olemme valinneet kohdemaaksi Bulgarian. Fysioterapeutti kuulosti iloisesti yllättyneeltä. Totesi sitten siihen, että hänen vaimonsa on Bulgariasta. Tunti vierähti aika nopeasti kuunnellessani juttuja Bulgarian ruokakulttuurista, nähtävyyksistä ja kaikesta mahdollisesta. Hän sanoi myös, että jos tarvitsemme vaikkapa käännösapua niin järjestyy kyllä :) 

Tänään on ollut leppoisa lauantai. Grillausta ja ulkoilua. Kolme työviikkoa jäljellä ennen kesälomaa.