Syksyä odotellessa

Toiset haikailevat lomien perään ja toiset toivovat, että kesä vain jatkuisi. Minä toivon, että syksy tulisi. Hommahan meni niin kuin pelkäsimme. Kotiselvitys ei valmistunut. Sain usean yrityksen jälkeen toisen sossutädin puhelimen päähän. Hän sanoi, että tuli muita kiireellisempiä töitä. Oli kovin pahoillaan. Suuresti tässä ärsyttää se, että lähetin sähköpostia, jätin soittopyyntöjä, mutta en saanut mitään vastausta. Jos ensin luvataan valmistumiselle aikataulu, niin mielestäni olisi kohteliasta ilmoittaa, että se ei nyt enää päde. 
Tätähän tämä sitten on. Odotellaan. Sanottiin, että syyskuun alussa SAATTAISI valmistua. 

Ettei odottelu valtaisi mieltä niin pitää keksiä muuta ohjelmaa. Liityin kuntosalille. Varasin matkan. Ilmoittauduimme miehen kanssa lokakuussa oleviin tapahtumiin: Adoptiolapsen terveydentila ja Arjen avaimia adoptioperheille. Jospa näiden avulla jaksaisi eteenpäin.

(Ainiin. Laitoin myös sähköpostia Hesan koordinaattorille. Väliaikatietoja. Kysyin samalla Bulgarian tilannetta, jos olisi tullut jotain uutisia. Hän oli juuri ottamassa yhteyttä Bulgariaan ja lupasi palata asiaan.)

Voi synkkyys....

Emme ole vieläkään saaneet kotiselvitystä. Ärsyttää suunnattomasti! Tarkoitus oli, että saisimme lähetettyä hakemuksen Bulgariaan tämän vuoden puolella. Jos emme saa kotiselvitystä tällä viikolla, niin se siirtynee jonnekin syyskuulle, kun sossut palaavat lomiltaan. Sitten vielä liitteiden tilaus. Valvira ilmoittaa jonon pituudeksi 2-4 kuukautta. Lisäksi tietenkin mahdolliset lisäselvitykset. Ja hups, näin on tämä vuosi mennyt. Olen kysellyt kotiselvityksen tilannetta sähköpostilla ja puhelimitse. Sähköpostiin en ole saanut vastausta ja puhelimessa sanotaan, että meidän sossut eivät ole paikalla.
Miksi tämän homman pitää nyt tökätä tähän? Eikö kolmen vuoden jonotus kohdemaassa riittäisi? Miksi Suomen päässäkin on näin hankalaa?

(Kuva blogista www.maailmamustavalkoinen.blogspot.com)

Lasten suusta kuulee totuuden

Mökillä oli tyttöjen saunavuoro. Mieheni 5-v. veljentytär katseli mahaani ja totesi: "Sä et oo kenenkään äiti". Totta. 
Hän oli edellisenä iltana kysynyt omalta äidiltään voisinko minä olla hänen äitinsä. Kävimme saunassa läpi myös muita tärkeitä sukulaissuhteita. Lopuksi sovimme, että voimme olla hyviä ystäviä.

Odotamme edelleen kotiselvitystä. Olemme jo saaneet lupahakemuslomakkeen ja tiedot liitteistä. Mutta mitään ei voi tilata ennenkuin kotiselvitys on valmis. Huoh... Odotellaan....

Kesä + Loma

Kesäloman kolmas päivä meneillään, Tai aika lopuillaanhan tämä jo on. Vielä siis kaksi ja puoli viikkoa lomaa jäljellä tällä erää. Odottelemme kotiselvityksen saapumista sähköpostiin. Sovimme, että luemme sen ja ilmoitamme mahdollisista lisäyksistä tai korjauksista. Sen jälkeen tapaamme sossun tädit vielä yhden kerran. Olemme rekisteröityneet Hesan adoptiopalveluun. Sopimus palvelun antamisesta tuli tosi pikaisesti postissa. Vielä odotamme laskua. Ensi maanantaiksi olemme sopineet tapaamisen Hesan koordinaattorin kanssa. Haluamme käydä läpi terveystietolomaketta hänen kanssaan. Lomakkeen täyttäminen oli jotenkin todella vaikeaa. Kävimme googlen kanssa sairauksia läpi. Moni asia on korjattavissa ja hoidettavissa Suomessa, helpostikin. Mutta tuntuu, että kaikki vaikuttaa kaikkeen.... Uskon, että saamme apuja maanantaina niin, että toiveemme ja odotuksemme ovat realistisia.

Tunteet menevät vuoristorataa. Tuntuu mukavalta, että olemme päässeet tähän saakka näinkin nopeasti. Mutta keskenmenoista jäänyt pelko ei ota laantuakseen. Pelkään jatkuvasti, että jokin menee kuitenkin pieleen. Emme saa lupaa, sairastun, kontaktin tilanne muuttuu.... En pysty millään iloitsemaan tähän saakka pääsemisestä. Joskus annan itseni haaveilla ihan pienenpienen hetken. Se loppuu kuitenkin nopeasti mitä jos -ajatuksiin.

Leppoisa lauantai

Kaksi hommaa hoidettu, yksi jäljellä. Seuraavalla neuvontakäynnillä käymme läpi terveystietolomaketta. Teimme sen juuri kotona, olemme siis valmistautuneet. Lisäksi mukana pitää olla T-lomakkeet. Sekin on hoidettu. Kolmantena tehtävänä on elämäntarina. Sitä oli tarkoitus kirjoittaa viime viikonloppuna. Mutta mutta... Ukkonen sotki suunnitelmat. Vaikka otin johdot seinästä irti hyvissä ajoin niin ilmeisesti modeemi hajosi. Jonkun verran olen jo kirjoitellut, ja tarina on tietenkin muistissa ihan muualla kuin omassa päässä. Joten, uusi yritys nyt kun modeemi on uusittu. 

Jännä juttu kävi perjantaina. Olen käynyt hoidattamassa selkääni fysioterapeutilla. Ilmeisesti leikkauksen jälkeinen makaaminen ja ihme asennoissa nukkuminen ovat saaneet sen jumiin. Fysioterapeutin kanssa juttelimme leikkauksesta. Kerroin sitten myös keskenmenoista. Ja siitä luonnollisesti silta adoptioon. Kerroin, että olemme valinneet kohdemaaksi Bulgarian. Fysioterapeutti kuulosti iloisesti yllättyneeltä. Totesi sitten siihen, että hänen vaimonsa on Bulgariasta. Tunti vierähti aika nopeasti kuunnellessani juttuja Bulgarian ruokakulttuurista, nähtävyyksistä ja kaikesta mahdollisesta. Hän sanoi myös, että jos tarvitsemme vaikkapa käännösapua niin järjestyy kyllä :) 

Tänään on ollut leppoisa lauantai. Grillausta ja ulkoilua. Kolme työviikkoa jäljellä ennen kesälomaa.

Kotikäynti ja päätöksiä

En ole enää toipilas. Paraneminen on edistynyt hyvin. Voin jo harrastaa ihan normaalisti. Pyörälenkkejä tulee tehtyä useampi viikossa. Torstaina meillä oli jo pitkään odotettu kotikäynti. Sitä varten siivottiin, puunattiin, järkättiin, laitettiin ja sitten vielä vähän siivottiin. Aika paljon jännitti, koska meillä ei ole lastenhuonetta valmiina ja talokin on vanha, jatkuvan remontin tarpeessa. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Olimme varautuneet tarkkaankin syyniin. Mutta missään vaiheessa ei tullut sellaista oloa, että olisimme olleet minkään tarkastuksen kohteena. Sossun tädit tulivat meille heti kahdeksan jälkeen aamulla. Hetken aikaa juttelimme pihalla ja annoimme koirien häslätä ja tutustua. Sitten tulimme sisälle ja kävimme hyvin nopsasti kaikissa huoneissa. Keittiössä jatkoimme rentoa jutustelua ja joimme aamukahvit. Juttelimme monista eri asioita. Mitään muistiinpanoja eivät sossun tädit tehneet. Siinäpä se sitten suurinpiirtein oli. Mukava tapaaminen jälleen.
Seuraava neuvontakäynti on kesäkuun alkupuolella. Siihen mennessä meillä pitää olla T-todistukset hommattuna ja elämäntarinat kirjoitettuna. 
Taas päästiin vähän eteenpäin. Seuraava etappi lienee kotiselvitys.

Päätöksiä on myös tehty. Valitsimme kohdemaaksi Bulgarian ja palveluntarjoajaksi luonnollisesti Helsingin kaupungin. Saimme jo papereita täytettäväksi. Olo on helpottunut ja hyvällä tavalla vähän jännittynyt. Pääsisimmepä pian hakemaan lupaa ja tekemään hakemusta.

Katselen tässä sivusilmällä jääkiekkoa, huonolta näyttää. Illalla sitten euroviisut. Jos siinä samalla naputtelisi elämäntarinaa...

Toipilaana

Tähystysleikkauksesta on nyt reilu viikko. Olen vielä vähän toipilaana täällä kotona. Leffatarjontaa on tullut käytyä läpi ja The Simpsons Untapped -peli on jatkuvassa käytössä :)
Leikkauksessa oli tarkoitus vain katsoa miltä vatsaontelossa ja kohdussa näyttää. Lääkäri päätyi kuitenkin poistamaan kolme endometrioosipesäkettä. Diagnoosi on vaikea endometrioosi. Mikään pesäkkeistä ei ollut kohdussa, joten pesäkkeiden vaikutuksesta keskenmenoihin ei ole tietoa. Hoitoa jatketaan e-pillereillä. 
Leikkauksesta toipuminen ei taas ole ollut ihan helppoa. Antibiootti tai nukutusaineet aiheuttivat pari päivää kestäneen pahoinvoinnin. Katetrin kanssa jouduin olemaan viikon. Ennen katetrin pois ottamista iskivät kovat kivut, jotain kramppeja ilmeisesti. Eilen sain pitkästä aikaa vähän oltua pihalla auringossa.
Toivon ihan älyttömän paljon, että toipuisin kunnolla ja tämä olisi ohi.

Jouduimme peruuttamaan viime viikolle suunnitellun kotikäynnin. Siihen oli varauduttu. Tämän viikon torstaina olisi normaali neuvontatapaaminen. 

Huhtikuun alkupuolella kävimme treffaamassa Hesan adoptiokoordinaattoria. Kävimme läpi toivomamme kohdemaat: Etelä-Afrikka, Thaimaa, Bulgaria. Näimme kuvia eri maiden lastenkodeista ja saimme ajantasaista tietoa. Todella hyvä ja antoisa tapaaminen. Uudeksi suosikiksi on noussut Bulgaria. Maa tuntui "omalta" heti, kun näin siitä tiedon Hesan sivuilla. Ahdistus maavalinnasta on kadonnut.