Mummolle

Meidän mummo leipoi maailman parhaat karjalanpiirakat ja neuloi parhaat villasukat. Meidän mummo tykkäsi eläimistä, varsinkin kissoista, ihan älyttömästi. Meidän mummo luki juorulehtiä ja katsoi saippuasarjoja. Meidän mummo kertoi juttuja Karjalasta ja käkätteli hauskoille muistoille. Sellainen oli meidän mummo. 

Loppuun saakka mummo muisti kysellä Bulgarian kuulumisia, vaikka muuten juttelikin jo ihan höpöjä. 

Katselethan sieltä ylhäältä meidän tulevaa pikkuista.
Heihei mummo ja hyvää matkaa.

Jonossa!

... ja muuta.

Tänään saimme tietää, että 7.3.2014 meidät on hyväksytty Bulgarian oikeusministeriön viralliseen adoptiojonoon! Nyt alkanee sitten prosessin pisin pätkä. En vielä tiedä tulemmeko saamaan väliaikatietoja matkan varrella. Vai käykö niin, että odotamme "the puhelua" tai tietoa siitä, että joudumme hakemaan uutta lupaa. Joka tapauksessa, jonossa ollaan! Ihan pienen ilonkyynelen taisin taas töissä tirauttaa.

Sitten muita juttuja.

Viikko sitten osallistuimme Isovanhempien ja läheisten adoptioiltaan. Mukana olivat minun vanhempani ja mieheni äiti. Tilaisuudessa käsiteltiin kiintymyssuhteen muodostumista, prosessin etenemistä ja isovanhempien roolia. Meille asiat olivat jo entuudestaan tuttuja. Mielestäni kuitenkin kiintymyssuhteen muodostumiseen liittyvät luennot ovat aina todella mielenkiintoisia. Eikä niitä asioita voi käsitellä liikaa. Joka kerta luennoista jää jotain uutta mieleen. Tulevat isovanhemmat olivat tyytyväisiä iltaan. He kuulivat miten lapsilla on hyvin erilaisia taustoja, kuinka kiintymyssuhde alkaa muodostua ja miten koko prosessi etenee. Suosittelen ehdottomasti osallistumaan tapahtumaan. Niitä järjestetään ainakin kerran vuodessa.

Muuten elämä on ollut arkista aherrusta. Olemme molemmat flunssailleet. Olemme laittaneet vanhaa kotia vuokrauskuntoon. Olemme tehneet töitä, töitä ja töitä. Muutamia lomia on onneksi tulossa. Minulla on vielä reilu viikko talvilomaa pitämättä. Kolme päivää pidän ensi viikolla ja viikon huhtikuun lopussa. Mitään suunnitelma ei ole. Voi vain olla, ulkoilla koirien kanssa ja lukea. 

Eteenpäin

Pientä edistystä. Paperimme ovat nyt Bulgarian oikeusministeriön tutkittavina. Heillä on kuukausi aikaa tutustua niihin. Kuukauden päästä meidät rekisteröidään ja alamme jonottaa. Pidetään peukut pystyssä, että aikataulu pitää paikkansa! Näistä uutisista tulee aina hymy huulille. Luulen, että lähdin perjantaina virnuillen ruokiksen viettoon.
Olemme olleet aika kiireisiä viime aikoina. Muuton kanssa on vielä vähän puuhaa. Lähinnä järjestelyä ja pientä remonttia vanhaan kotiin. Se laitetaan vuokralle. Lisäksi meillä on jokaiselle viikonlopulle melkein maaliskuun loppuun saakka jotain suunniteltua menoa. On synttäreitä, illanviettoa, Venemessuja... Meitä on myös pyydetty ihanan pienen hymytytön kummeiksi. Ihan kiva, että aika kuluu nopsasti eikä ehdi niin ajatella adoptioasioita. 
Olemme ilmoittautuneet maaliskuun 10. päivä järjestettävään adoptioiltaan isovanhemmille ja perheen läheisille. Minun vanhempani ja anoppi lähtevät mukaan. 
Tunnelma meillä on odottava mutta rauhallinen.


PS. Jos blogiani lukevat muut Bulgaria-hakijat, niin olisi kiva olla yhteydessä teihin, laittakaa viestiä!

Täällä ollaan!

Läppärini sanoi yhteistyösopimuksensa irti heti joulun jälkeen. Onneksi takuu oli vielä voimassa. Huolto tosin kesti aika kauan. Tänään sain viimein koneen takaisin. Joten pahoittelut hitaasta kommentteihin vastaamisesta.
Tässä onkin ollut kaikenlaista "pientä" puuhaa. Olemme remontoineet, pakanneet, muuttaneet jnejne. Nukumme nyt toista viikkoa uudessa kodissa. Remontti on lähestulkoon loppusuoralla. Sen valmistuttua saamme siirtää loput huonekalut ja tavarat vanhasta kodista uuteen kotiin.

Adoptioasioista sen verran, että paperimme pääsivät turvallisesti perille Bulgariaan. Nyt asiakirjoja käännetään ja laillistetaan. Tämän jälkeen ne siirtyvät Bulgarian oikeusministeriön käsittelyyn. Emme tiedä miten kauan mikäkin toimenpide vie aikaa. Meidän hakemuksemme on ensimmäinen suomalainen hakemus Bulgariassa, joten varsinaisia rutiineja käsittelyssä ei vielä ole.

Oma läppäri on kyllä ihana! Mutta nyt on pakko mennä nukkumaan, aikainen herätys taas huomenna.

Hyvää Joulua!

Me saimme joululahjan etukäteen viime viikon torstaina. Saimme tiedon, että paperimme ovat lähteneet Bulgariaan. Itkuhan siinä taas tuli. Onneksi töissä on yksi ystävä, joka tietää tarkalleen missä mennään. Yhdessä siinä sitten tihrustelimme. Jonkinlainen ihme tässä tapahtui. Kotiselvityksen viipymisestä huolimatta paperit lähtivät tämän vuoden puolella. 
The Odotus on alkanut.

Ensimmäinen vuosi

Ensimmäinen vuosi adoptio-prosessia on nyt virallisesti täynnä. Aloitimme adoptioneuvonnan joulukuun 14. päivä viime vuonna. Nyt odotamme paperien lähtemistä Bulgariaan. Paketti on jo Helsingissä palvelunantajan luona. Paljon on tapahtunut vuodessa. Olemme osallistuneet koulutuksiin, päättäneet palvelunantajan ja kohdemaan. Minut on leikattu ja olemme ostaneet talon. On pitkästä aikaa rauhallinen olo adoption suhteen. Me emme enää voi tehdä asialle mitään. Nyt vain odottelemme. Odotus on ilmeisesti pitkä, jopa kolme vuotta. Kertokaa te tämän kokeneet miten tästä odotuksesta selviää. Nyt jo lapsi kulkee mukana lähes koko ajan. Pikkuinen on mielessä aina. Joskus enemmän ja joskus vähemmän mutta ei koskaan kokonaan poissa. Toivomme alle kolme vuotiasta lasta. Voi olla, että hän on jo syntynyt.

Stressiä pukkasi

Pari viikkoa on vierähtänyt papereita kasaten. On tilattu, kerätty, kirjoitettu, kuvattu, etsitty kuvia, käyty lääkärissä jnejne.... Nyt alkaa vihdoin helpottaa. Paperit ovat notarisoitavana ja kuva-albumi tilattu. 
Emme odottaneet lupaa vielä moneen kuukauteen, joten oikeiden kuvien löytäminen tuotti ehkä eniten harmaita hiuksia. Bulgariassa pidetään kuvista tehdyistä albumeista (esim. Ifolor), joten sellaisen väsäsimme. Miehelle suuri kiitos, hän oli tässä hommassa päätirehtööri. Vielä käymme läpi Bulgarian SN-listan. Sitten olisi paketti kasassa.
Seuraavaksi vuorossa remonttia ja muutto!