Tohtorilla

Ei ollut kovin miellyttävä käynti. Jotain siellä on. Mutta lääkäri ei osannut sanoa onko kyseessä endopesäke vai kenties jotain arpia kevään leikkauksesta. Hän koitti kyllä kovasti katsoa ja tutkia. Pelotti kamalasti ja tutkimus sattui, itku tuli. Sitten lääkäri vielä kysyi miten on raskauden yrityksen laita. Yritä siinä sitten kertoa mikä on tilanne, kun itkettää.
Nyt pidän viikon tauon pillereistä ja sen jälkeen syön ainakin viikon kaksi pilleriä päivässä. Tilannetta seurataan ja tarvittaessa saan lähetteen Kätilöopistolle. Siellä voidaan ottaa magneettikuva, josta näkee paremmin mitä on ja missä.
Meinaa ottaa vähän koville....

Hyvät ja huonot uutiset

Peukku ylös:
- Olimme maanantaina kuuntelemassa Arjen avaimia adoptioperheille -luentoa. Luennon viimeisenä esiintyjänä olivat vanhemmat, joilla on kolme adoptiolasta. Esitys oli aivan mahtava! Olemme nyt noin vuoden kuunnelleet kuinka paljon voi tulla erilaisia ongelmia. Nämä vanhemmat olivat ensimmäiset, jotka sanoivat, että ongelmistakin voi selvitä. 
- Tapasimme tilaisuudessa koordinaattorimme. Hän kertoi, että jonkun pariskunnan lupahakemus oli mennyt käsittelyyn kuukaudessa.
- Meidän uudessa kodissa on takka ja kuraeteinen! Olemme ostaneet talon. Muuttamaan pääsemme viimeistään kolmen kuukauden päästä. Remontointia aloittelemme jo piakkoin.

Peukku alas:
- Olen jonkin aikaa tuntenut outoja pikkukipuja ja muita tuntemuksia alavatsassa. Myös pientä vuotoa on ollut. Menen huomenna lääkäriin. Pelkään ihan älyttömästi, että endo on jo nyt nostanut päätään ja joudun uudelleen leikkaukseen. Itku tulee, jos näin käy. Ja iso.

Etappeja

Olen mielessäni jakanut adoptioprosessin etapeiksi. Etapit ovat kaikki eri pituisia, eikä niiden sisältämää aikaa voi mitenkään määritellä. Silti tuntuu mukavalta, kun pääsee edes vähän eteenpäin. Jotenkin näin kuvittelen homman menevän:

• I Adoptioneuvonnan aloitus
• II Adoptioneuvonnan lopetus
• III Kotiselvitys
• IV Luvan hakeminen
• V Luvan saaminen
• VI Hakemuksen lähetys kohdemaahan
• VII Lapsiesitys
• VIII Ensimmäinen käynti lapsen luona
• IX Hakumatka

Jokaiseen etappiin sisältyy lukuisia välietappeja. Me olemme nyt kohdassa IV. Huomenna laitamme postiin lupahakemuslomakkeen ja virkatodistukset. Hesan koordinaattori on luvannut ilmoittaa, kun hakemuksemme on käsittelyssä. Tämän etapin kestoksi arvioidaan 2-4 kuukautta. Toivomme kovasti, että selviäisimme ilman lisäselvityksiä. 

Osallistuimme eilen Adoptiolapsen terveydentila -luentoon. Saimme taas roppakaupalla tietoa. Mietintään jää miten täytämme Bulgarian SN-lomakkeen. Vai täytämmekö ollenkaan. 

Näiden ajatusten lisäksi päässä surraa litrakaupalla räkää... Siitä olisi jo korkea aika päästä eroon.

Pientä toivoa?

Jotain sentään tapahtuu. Saimme viikko sitten luettavaksi kotiselvityksen. Tähän pieni Jei! -huudahdus. Molempien reaktio oli: tähänkö meni neljä kuukautta??? Selvitys oli suurimmilta osin yleistä höpötystä ja meidän kirjoittamista elämäntarinoista kopioitua tekstiä. Teimme siihen lisäyksiä ja korjauksia. Nyt sitten odotamme lopullisen version valmistumista. Rikosrekisteriotteet ja virkatodistukset ovat valmiina.
Mitä on tapahtunut ihanille, aikaansaaville ja osaaville sossutädeille?!

Hesan puolelta saimme sen verran väliaikatietoa, että Bulgariassa tilanne on palannut normaaliksi. Kiinnostus Bulgariaa kohtaan on kasvanut, koska Etelä-Afrikan odotusaika on nykyään sama kuin Bulgarian.

Näin taas viime yönä unta pienestä tytöstä. Opettelimme sanoja ja hän ihmetteli päällään olevia toppahousuja. Kerroin, että olimme ostaneet ne hänelle, koska Suomessa on kylmä. Kypärämyssyn alta tuli esille kaunis tumma tukka.

Väliaikatietoja

Eipä tule kirjoitettua tänne mitään, kun ei tapahdu mitään. Odotamme edelleen kotiselvitystä. Jossain vaiheessa oli puhetta syyskuun alusta. Tällä viikolla hermostuin taas sen verran, että laitoin sähköpostia sosiaalityöntekijöille. Ei mitenkään yllättävää, että vastauksen saaminen otti taas oman aikansa. TÄLLÄ HETKELLÄ on kuulemma TARKOITUS saada kotiselvitys valmiiksi reilun viikon sisällä. En usko ennen kuin näen. Nyt on kulunut jo yli kolme kuukautta viimeisestä neuvonnasta. Ja siitä, kun meille luvattiin kotiselvitys kuukauden sisällä. Ja siitä, kun meille puhuttiin, että saadaan paperit lähtemään Bulgariaan tämän vuoden puolella. Nämä puheet voi nyt lopullisesti unohtaa. Jospa sitten joskus keväällä.

Syksyä odotellessa

Toiset haikailevat lomien perään ja toiset toivovat, että kesä vain jatkuisi. Minä toivon, että syksy tulisi. Hommahan meni niin kuin pelkäsimme. Kotiselvitys ei valmistunut. Sain usean yrityksen jälkeen toisen sossutädin puhelimen päähän. Hän sanoi, että tuli muita kiireellisempiä töitä. Oli kovin pahoillaan. Suuresti tässä ärsyttää se, että lähetin sähköpostia, jätin soittopyyntöjä, mutta en saanut mitään vastausta. Jos ensin luvataan valmistumiselle aikataulu, niin mielestäni olisi kohteliasta ilmoittaa, että se ei nyt enää päde. 
Tätähän tämä sitten on. Odotellaan. Sanottiin, että syyskuun alussa SAATTAISI valmistua. 

Ettei odottelu valtaisi mieltä niin pitää keksiä muuta ohjelmaa. Liityin kuntosalille. Varasin matkan. Ilmoittauduimme miehen kanssa lokakuussa oleviin tapahtumiin: Adoptiolapsen terveydentila ja Arjen avaimia adoptioperheille. Jospa näiden avulla jaksaisi eteenpäin.

(Ainiin. Laitoin myös sähköpostia Hesan koordinaattorille. Väliaikatietoja. Kysyin samalla Bulgarian tilannetta, jos olisi tullut jotain uutisia. Hän oli juuri ottamassa yhteyttä Bulgariaan ja lupasi palata asiaan.)

Voi synkkyys....

Emme ole vieläkään saaneet kotiselvitystä. Ärsyttää suunnattomasti! Tarkoitus oli, että saisimme lähetettyä hakemuksen Bulgariaan tämän vuoden puolella. Jos emme saa kotiselvitystä tällä viikolla, niin se siirtynee jonnekin syyskuulle, kun sossut palaavat lomiltaan. Sitten vielä liitteiden tilaus. Valvira ilmoittaa jonon pituudeksi 2-4 kuukautta. Lisäksi tietenkin mahdolliset lisäselvitykset. Ja hups, näin on tämä vuosi mennyt. Olen kysellyt kotiselvityksen tilannetta sähköpostilla ja puhelimitse. Sähköpostiin en ole saanut vastausta ja puhelimessa sanotaan, että meidän sossut eivät ole paikalla.
Miksi tämän homman pitää nyt tökätä tähän? Eikö kolmen vuoden jonotus kohdemaassa riittäisi? Miksi Suomen päässäkin on näin hankalaa?

(Kuva blogista www.maailmamustavalkoinen.blogspot.com)