Lauantai

Mies on kalastamassa.
Syön aamupalaa ja selailen netistä uutisia ja facebookia. Jostain syystä jo ennen adoptioratkaisun tekoa on mahdollisena kohdemaana mielessäni seikkaillut Kolumbia. Saan kuningasajatuksen googlata: adoptio blogi Kolumbia. Löydän blogin, joka kertoo juurimatkasta Kolumbiaan kahden lapsen kanssa. Luen muutaman ensimmäisen tekstin ja törmään kuviin, jotka on otettu kolumbialaisesta lastenkodista. Kyynelet alkavat valua ja syli tuntuu niin tyhjältä. Tekstissä kerrotaan kuinka paikalliset vapaaehtoiset naiset käyvät välillä pitämässä lapsia sylissä, että lapset saisivat enemmän kontaktia ihmisiin. Mieleeni syöpyy varmaan ikuisiksi ajoiksi kuva ruokintajonosta.
Meidän karvalapset tulevat viereeni ihmettelemään suruani. Ihan kuin kertoisivat, että me ollaan kyllä täällä, ja sylissäkin tahdotaan olla, mutta nyt pitäisi päästä ulos lenkille. Ulkoillessa mieli saa taas tilaa järjestellä asioita. Päätän, että jätän tuskaa tuottavien blogien ja kirjoitusten lukemisen nyt vähemmälle. Keskityn muihin asioihin. Joulukuun alussa pääsen minilomalle hyvän ystävän luokse. Joulun välipäivinä on tarkoitus remontoida yksi huone, jotta päästään rakennusasioissa eteenpäin. Kaikenlaista puuhaa tulossa siis.
Loppupäivän pyhitän askartelulle. Joulukortit saisivat jo valmistua.
Tällainen lauantai täällä tänään.