Ringring!

Lupasivat tosiaan soittaa loppuviikosta sosiaalitoimistosta, jotta voidaan sopia ajankohta ensimmäiselle tapaamiselle. Yritin pitää puhelinta mukana päivän aikana mutta iltapäivällä sitten ajattelin, että tämä on taas näitä lupauksia. Olin töissä pitkän käytävän toisessa päässä, suht kaukana omasta huoneesta. Mutta onneksi olin unohtanut laittaa soittoääntä hiljemmalle. Kuulin nimittäin, että puhelin alkoi soida. Ja siinähän se, tuntematon numero! Nyt on sitten ensimmäinen tapaaminen sovittu perjantaille 14. joulukuuta. Meidät ottaa vastaan kaksi virkailijaa. Ei kuulemma tarvitse valmistautua. Tutustutaan puolin ja toisin. Kotiläksyjä saadaan heti ensimmäisellä kerralla. Jännittää ja mietityttää. Pienen pieni toivon pilkahdus koittaa nostaa päätään. Yritän pitää sen matalalla tolkuttamalla itselleni, että myös tämä voi epäonnistua. Jos kuitenkin voisi ihan pikkiriikkisen haaveilla jostain siitä EHKÄ vuosien päässä olevasta ilosta...