Vuoristorataa

Ajatukset ja tunteet menevät vuoristorataa. Löysin tänään muutamia hyviä adoptioblogeja. Lukaisin niitä pintapuolisesti näin alkuun. Siihen loppui päätöksenteon mukanaan tuoma tasainen ja mukava olo. Olen koko ajan tiedostanut, että adoptio on erittäin pitkä ja hankala prosessi. Mutta blogeja lukiessa tämä jotenkin konkretisoitui vieläkin enemmän. Onko meistä tähän? Olemmeko tarpeeksi hyviä? Hyväksytäänkö meitä ollenkaan vanhemmiksi? Saammeko edes lupaa adoptoida vai käymmekö läpi pitkän neuvonnan, jonka jälkeen tie nousee pystyyn? Päässä alkoi myllertää. On niin paljon ajatuksia, että niitä on jopa mahdoton saada ulos. Viisi viikkoa ensimmäiseen tapaamiseen. Miksei se voisi olla vaikka ensi viikolla, tai vaikka huomenna. Haluan päästä alkuun!