Näin se viikko taas pyörähti käyntiin. Ensimmäiseen adoptioneuvonnan tapaamiseen on vielä kuusi viikkoa aikaa. Tätähän tämä tulee olemaan, odottelua. Onneksi elämä ei kuitenkaan ole ihan pelkkää arkea. Välillä on pieniä juhlahetkiä myös, pikkujouluja ja matkustusta, ystäviä ja hauskanpitoa. Keskustelin kerran tuttavani kanssa tilanteestamme. Hän antoi meille neuvon: vaikka jouduttekin odottamaan niin muistakaa elää. Mielestäni tämä on erittäin hyvin sanottu. Olen yrittänyt pitää neuvon mielessä, varsinkin silloin, kun ajatukset pyörivät ainoastaan lapsi-asioiden ympärillä.
Ja meillä tämä arkielo näyttää nyt tältä: minä yritän saada ajatuksia kasaan blogitekstiä varten ja mies kanavasurffailee. Ehkä minäkin luovutan nyt tältä erää. Tällä viikolla aion ostaa uuden kalenterin, ensi vuodelle. Löysin nimittäin Interpedian sivuilta mielenkiitoisia tapahtumia ja haluan ehdottomasti päästä merkitsemään niitä ylös :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Saamme mukavan usein postia adoptiokoordinaattoriltamme. Tänään tuli kattava sähköposti Bulgarian tilanteesta. Mutta sähköpostin sisältö ei ...
-
Nyt ei taida kovin montaa järkevää lausetta tulla. Saatiin lupa!!! Sossutäti ehti laittaa selvityksen talon ostosta Valviraan ennen käsittel...
-
Ensimmäinen vuosi adoptio-prosessia on nyt virallisesti täynnä. Aloitimme adoptioneuvonnan joulukuun 14. päivä viime vuonna. Nyt odotamme pa...
Hyvää matkaa adoptiotaipaleelle.Se on ihana matka vanhemmuuteen. Matka voi olla pitkä,raskas ja joskus toivoa täynnä ja joskus taas pettymysten kirvoittama. Sitähän se vanhemmuuskin on. Ihanaa kuitenkin :) -Thai lapsen äiti
VastaaPoistaKiitos kommentistasi :) Ja jälleen ihanaa tietää, että myös teitä, jotka ovat lopulta onnistuneet, on olemassa. Minulle tuli heti mieleen muutama kysymys... Laitan ne tähän, jos vaikka vielä eksyt tänne. Jos et halua vastata kommenttikentässä niin laita ihmeessä sähköpostia: haikaranpesaa@gmail.com.
Poista- Millä perusteilla valitsitte Thaimaan kohdemaaksi?
- Kuinka kauan olitte hakumatkalla?
- Kuinka kauan koko prosessi kesti?
Suuri kiitos jo etukäteen, jos pystyt vastaamaan :)
Jos tuntuu, että haluat seurata blogia, joka kertoo arkielämästä lapsen kotiuduttua, niin minä kirjoitan sellaista. Lapset ovat myös Thaimaasta.
VastaaPoistaTsemppiä adoptioprosessiin! Se on mahtava tapa tulla vanhemmaksi ja se on parasta mitä omassa elämässäni on tapahtunut! Tosin tie oli pitkä ja kivinenkin, mutta onneksi jaksoimme! Joskus se eläminen meinaa unohtua siinä pitkässä odotuksessa ja sekin on normaalia! Myös minulle voit laittaa sähköpostia, blogissani on osoite!
Kiitos, että jätit kommentin! Kävin heti kurkkaamassa blogiasi ja taidan ottaa sen lukemisen kokonaisuudessaan ensi viikonlopun ohjelmaan :) Hyvää jatkoa teidän koko perheelle!
Poista