maanantai 5. marraskuuta 2012

Arkea

Näin se viikko taas pyörähti käyntiin. Ensimmäiseen adoptioneuvonnan tapaamiseen on vielä kuusi viikkoa aikaa. Tätähän tämä tulee olemaan, odottelua. Onneksi elämä ei kuitenkaan ole ihan pelkkää arkea. Välillä on pieniä juhlahetkiä myös, pikkujouluja ja matkustusta, ystäviä ja hauskanpitoa. Keskustelin kerran tuttavani kanssa tilanteestamme. Hän antoi meille neuvon: vaikka jouduttekin odottamaan niin muistakaa elää. Mielestäni tämä on erittäin hyvin sanottu. Olen yrittänyt pitää neuvon mielessä, varsinkin silloin, kun ajatukset pyörivät ainoastaan lapsi-asioiden ympärillä.

Ja meillä tämä arkielo näyttää nyt tältä: minä yritän saada ajatuksia kasaan blogitekstiä varten ja mies kanavasurffailee. Ehkä minäkin luovutan nyt tältä erää. Tällä viikolla aion ostaa uuden kalenterin, ensi vuodelle. Löysin nimittäin Interpedian sivuilta mielenkiitoisia tapahtumia ja haluan ehdottomasti päästä merkitsemään niitä ylös :)

4 kommenttia:

  1. Hyvää matkaa adoptiotaipaleelle.Se on ihana matka vanhemmuuteen. Matka voi olla pitkä,raskas ja joskus toivoa täynnä ja joskus taas pettymysten kirvoittama. Sitähän se vanhemmuuskin on. Ihanaa kuitenkin :) -Thai lapsen äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi :) Ja jälleen ihanaa tietää, että myös teitä, jotka ovat lopulta onnistuneet, on olemassa. Minulle tuli heti mieleen muutama kysymys... Laitan ne tähän, jos vaikka vielä eksyt tänne. Jos et halua vastata kommenttikentässä niin laita ihmeessä sähköpostia: haikaranpesaa@gmail.com.
      - Millä perusteilla valitsitte Thaimaan kohdemaaksi?
      - Kuinka kauan olitte hakumatkalla?
      - Kuinka kauan koko prosessi kesti?
      Suuri kiitos jo etukäteen, jos pystyt vastaamaan :)

      Poista
  2. Jos tuntuu, että haluat seurata blogia, joka kertoo arkielämästä lapsen kotiuduttua, niin minä kirjoitan sellaista. Lapset ovat myös Thaimaasta.

    Tsemppiä adoptioprosessiin! Se on mahtava tapa tulla vanhemmaksi ja se on parasta mitä omassa elämässäni on tapahtunut! Tosin tie oli pitkä ja kivinenkin, mutta onneksi jaksoimme! Joskus se eläminen meinaa unohtua siinä pitkässä odotuksessa ja sekin on normaalia! Myös minulle voit laittaa sähköpostia, blogissani on osoite!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, että jätit kommentin! Kävin heti kurkkaamassa blogiasi ja taidan ottaa sen lukemisen kokonaisuudessaan ensi viikonlopun ohjelmaan :) Hyvää jatkoa teidän koko perheelle!

      Poista

Lapsiesitys

 Lapsiesitys, katsomismatka ja hakumatka Blogi on ollut hiljainen pitkän ajan. Arki on vienyt mennessään ja vapaa-aikaa ei oikeastaan ole ju...