Jälleen on viikko pyörähtänyt eteenpäin. Väistämättä tulee mieleen Päiväni murmelina -elokuva. Aamulla töihin pimeässä, illalla kotiin pimeässä, samat ihmiset istuvat bussissa ja samat ihmiset tulevat vastaan kadulla kulkiessa. Viikonloput sentään katkaisevat tämän putken, ja puolentoista viikon päästä pääsen minilomalle!
Adoptioasiat ovat mietinnässä vaihtelevasti. Toisina päivinä en muuta osaa ajatellakaan ja toisina ajatukset ovat ihan muualla. Kohdemaata olemme kuitenkin jonkin verran mieheni kanssa miettineet. Vaikkei se olekaan vielä ajankohtaista. Sen käsityksen olen saanut, että alamme olla liian vanhoja kotimaiseen adoptioon. Itse olen 36-vuotias ja mies täyttää ihan pian 36. Tuntuu vähän pahalta miettiä mitkä ovat "kriteerimme". Eihän biologista lasta odottaessakaan saa valita millainen lapsi sieltä tulee.
Meillä on muutama rajoittava tekijä, joiden perusteella olemme maita miettineet. Meillä ei ole mahdollisuutta lähteä kuukausia (tai edes yhtä kuukautta) kestävälle hakumatkalle, vaan joitakin viikkoja kestävä matka olisi realistinen toteuttaa. Toiseksi, haluaisimme terveen lapsen. Ymmärrän toki, että adoptoitu lapsi on aina erityinen. Kaikki sairaudet eivät edes välttämättä ole tulleet esille adoptiovaiheessa. Tämä pitäisikin ehkä muotoilla eri tavalla, haluaisimme mahdollisimman terveen lapsen. Kolmas asia, joka vaikuttaa maan valintaan on luonnollisesti jonojen pituus.
Näiden kriteerien perusteella olemme miettineet Etelä-Afrikkaa ja Venäjää mahdollisina kohdemaina. Onko niin, että Venäjältä tulee ainoastaan SN-lapsia? Jos jollakin on kokemusta näistä maista niin otan erittäin mielelläni tietoja vastaan.
Löysin tällä viikolla superhyvän keskusteluketjun kaksplus.fi:stä "Adoptioneuvonta alkaa 2012". Jos joku keskusteluun osallistuva sattuu blogiini eksymään niin kiittäisin teitä jokaista hyvistä neuvoista ja asiallisesta keskustelusta. Ehkäpä itsekin liityn mukaan jossain vaiheessa :)
18 päivää aikaa ensimmäiseen käyntiin sosiaalitoimistossa....
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Saamme mukavan usein postia adoptiokoordinaattoriltamme. Tänään tuli kattava sähköposti Bulgarian tilanteesta. Mutta sähköpostin sisältö ei ...
-
Nyt ei taida kovin montaa järkevää lausetta tulla. Saatiin lupa!!! Sossutäti ehti laittaa selvityksen talon ostosta Valviraan ennen käsittel...
-
Ensimmäinen vuosi adoptio-prosessia on nyt virallisesti täynnä. Aloitimme adoptioneuvonnan joulukuun 14. päivä viime vuonna. Nyt odotamme pa...
Kannattaa ihan kunnolla neuvonna kuluessa pohtia syitä miksi haluaa terveen lapsen. Tunnetteko erityistarpeisia lapsia ennestään? Erityistarpeitakin on niin kovin erilaisia ja vaikka joku tietty tarve tuntuisikin liian haastavalta, joku toinen voisi olla hyvinkin sopiva perheellenne. Käytännössä on usein jälkeenpäin ja vaikka muutaman vuoden kuluttua mahdotonta erottaa lapsista, että kuka on tullut erityistarpeisena Suomeen ja kuka "terveenä". Lapsen sopeutuminen on hyvin usein ihan muista asioista kiinni kuin olemassaolevista diagnooseista. On täysin mahdollista, että asiaa kunnolla harkittuaan päätyy toivomaan tervettä lasta. Mutta kannattaa kyllä pitää mieli avoimena tämänkin asian suhteen! Erityistarveohjelmien kautta tulee Suomeen aivan upeita lapsia, jotka eivät millään tavalla häviä "terveille", välillä tuntuu että päin vastoin. :)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! Ystävillämme on vaikeasti vammainen lapsi, joten olemme päässeet hyvinkin läheltä seuraamaan lapsen kehitystä ja perheen elämää. Diagnooseja on tosiaankin varmasti hyvin paljon erilaisia. Ja moni niistä ei vaikuta lapsen elämään millään lailla. Tulemme varmasti pohtimaan tätä asiaa vielä moneen kertaan.
PoistaJa itseasiassa juuri tähän asiaan haluaisinkin kuulla kokemuksia varsinkin Venäjältä adoptoineilta. Jos olen oikein käsittänyt niin siellä hyvin pienikin asia voi tehdä lapsesta SN-lapsen.
meillä on SN lapsi Venäjältä. Mutta se sn ei vaikuta meidän elämään mitenkään. Tai vaikuttaa se nyt kun lapsi saa lääkkeen asiaan. Se kestää kuitenkin vain lyhyen ajan ja sen jälkeen elämämme jatkuu normaalisti.
VastaaPoistaKannattaa ottaa selville eri diagnooseista, ei ne kaikki ole vakavia (itseasiassa hyvin harva on)
Tosi kiva kuulla! Näin juuri olinkin ymmärtänyt, että kaikki diagnoosit eivät todellakaan ole vakavia. Olemme tammikuussa menossa tilaisuuteen, jossa käsitellään mm. adoptiolasten terveyttä. Toivottavasti saamme sieltä lisää infoa. Kiitos, että kommentoit :)
PoistaSaako kysyä, miksei hakumatka saisi kestää yhtäkään kuukautta?
VastaaPoistaTottakai saa :)
PoistaMeillä on kaksi koiraa, joille pitää löytää hoitaja hakumatkan ajaksi. Ainakaan tällä hetkellä meillä ei ole tiedossa sellaista henkilöä, joka siihen ryhtyisi. On toki olemassa hoitoloita, eikä se ole kokonaan pois suljettu vaihtoehto. En myöskään osaa sanoa miten työnantajat suhtautuisivat pidempään poissaoloon.
Oikeastaan voisi sanoa, että kaikki on vielä auki. Moni luettelemistani "kriteereistä" voi ajan mittaan muuttua.
Kaikki tieto, joka meillä adoptiosta on, perustuu netistä löytämääni informaatioon.Sen perusteella olemme nyt kohdemaata pohtineet.
Tulen varmasti palaamaan tähän aiheeseen monesti matkan varrella.
Tämä oli nyt tällainen avaus :)
Hei, sattumalta löysin ensivisiitille blogiisi toisen blogin linkkilistalta... Aina kiva löytää uusia (avoimia) adoptioblogeja!
VastaaPoistaTerveisiä muuten sieltä mainitsemastasi adoptioneuvonta-keskustelusta. Hyppäähän mukaan! ;) Mukavaa joulunodotusta!
Kiva, että löysit tänne! Meidän ensimmäinen adoptioneuvonta on vielä tämän vuoden puolella, joten voisinkin liittyä mukaan keskusteluun. Hyvää joulunodotusta myös sinne päin :)
VastaaPoistaMeillä on myös Venäjältä adoptoitu sn-poika, joka omasta mielestäni ei edes ole mitenkään erityistarpeinen. Fyysiset "pikkuviat" ovat monesti helposti korjattavissa täällä Suomessa eivätkä ne monesti myöhemmin vaikuta enää millään tavalla perheen jokapäiväiseen elämään. Palvelunantajien tarjoamilla lääkäriluennoilla kannattaa kyllä käydä eikä suoraan säikähtää tuota special needs -käsitettä. Kaikkea ei toki tarvitse hyväksyä mutta paljon sieltä listalta löytyy varmasti myös niitä erityistarpeita, jotka on valmis hyväksymään. Tsemppiä ja avointa mieltä prosessiin!
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! Odotamme kovasti tammikuun infotilaisuutta ja olen myös tilannut Adoptioperheet ry:stä infopaketin. Sos. työntekijällä ei ollut tarkempaa tietoa Venäjän adoptioiden tämän hetken tilanteesta. Hieman hän varoitteli fas-oireyhtymästä. Mutta koitamme löytää mahdollisimman paljon tietoa asioista ennen päätöksen tekoa. Hyvää joulua!
PoistaHei. Meillä on tyttö etelä-afrikasta. Toivoimme mahdollisimman tervettä ja pientä vauvaa. Kotiselvityksessä on tästä maininta. Erillisessä kirjeessä etelä-afrikkaan abba- järjestölle laitoimme myös tuon toiveen. Aikaa on tosin kulunut, kun kotiselvitys on valmistunut 2007, niin asiat on voineet muuttua. Itseä kannataa kuunnella. Saimme 6kk ikäisen terveen tytön. Minusta adoptiolapsi on aina lapsi potenssiin 10. Hylkäyksestä johtuvat asiat vievät paljon aikaa ja vanhempien on oltava aina valppaana.
VastaaPoistaTosi paljon onnea ja sutjakkaa neuvontaa, neuvonta-aika on jäänyt itsellä ihanana aikana mieleen. Nauttikaa odotuksesta!
Iso kiitos kommentistasi! Olen käynyt jo monta kertaa blogissasi ja lukenut varsinkin adoptiostanne kertovia kirjoituksia. Tyttärenne vaikuttaa todella ihanalta tapaukselta :)
PoistaEtelä-Afrikka tuntuu tällä hetkellä potentiaaliselta kohdemaalta. Yritämme saada mahdollisimman paljon erilaista tietoa ennen kuin teemme lopullisen päätöksen. Seuraavaksi olisi vuorossa Interpedian kohdemaa-info.
Toivottavasti jatkat kirjoittelua teidän arjesta. Aurinkoista talven jatkoa!